Kuva: Thor Sundqvist
Isä–lapsi-parkit ovat parhaimmillaan luontevaa vertaistukea isyyden kysymyksissä, sanoo Thor Sundqvist. Kuva on otettu Sundqvistin perheen asuintalon kerhohuoneessa, jota asukkaat saavat käyttää vapaasti.

Isiä on kerhoissa aiempaa enemmän

13.12.18

Seurakunnissa on koulujen ja neuvoloiden rinnalla tietoisesti pyritty pääsemään irti mallista, jossa äiti nähdään ensisijaisena vanhempana


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Seurakunnan perhekerhoissa käy yhä enemmän isiä lastensa kanssa. Pienten lasten isien osallistumista on helpottanut muun muassa se, että seurakunnissa järjestetään aiempaa enemmän ilta-aikaan kokoontuvia kerhoja.

Esimerkiksi Kiimingissä varhaiskasvatuksen painopiste on muuttunut päivätoiminnasta iltoihin, koska perheet ovat tällaista uudistusta toivoneet.

Kysynnän ja tarpeen mukaiset kerhoajat ovat tärkeitä, mutta isien osallistumisessa tapahtunutta muutosta selittää silti ehkä eniten se, että isyys on yhä enemmän niin sanottua arkivanhemmuutta.

Koulujen ja neuvoloiden rinnalla myös seurakunnissa on tietoisesti pyritty pääsemään irti mallista, jossa äiti nähdään ensisijaisena lasten kasvatuksesta vastaavana vanhempana.

Kun lapsesta ja hänen asioistaan puhutaan kerhoissa, työntekijöiden halutaan olevan hereillä sen suhteen, että keskustelukumppaneina ovat tasapuolisesti molemmat huoltajat.

 

Isäkuva on muuttunut ja modernisoitunut

Muutoksen isän roolissa allekirjoittaa oululainen Thor Sundqvist.

Hän on käynyt vuoden ajan poikansa kanssa kaupungin ja seurakunnan yhteisessä isä–lapsi-parkissa Peltolan Mellenius-talossa.

– Isyydessä ja isäkuvassa on muuttunut paljon. Kuva isästä perheessä on modernisoitunut – ehkä median myötävaikutuksella. Nyt isä nähdään perheessä aktiivisena kasvattajana eikä pelkästään leiväntuojana.

– Toisaalta vaikka isät ovat lähteneet mukaan kerhoihin, kyllä kerhopuolella edelleen mennään äitijohtoisesti. Pelkästään isille ja lapsille tarkoitettuja kerhoja on esimerkiksi Oulussa vain muutamia.

Sundqvist näkee, että isän rooli muuttuu yhteiskunnan arvoista ja lain säätämisestä käsin.

Hän kysyy, voitaisiinko Suomessa ottaa mallia Islannista, jossa yhdeksän kuukauden mittainen vanhempainvapaa on jaettu siten, että isä ja äiti saavat molemmat kolme kuukautta.

Yhden kolmen kuukauden jakson islantilaisvanhemmat saavat jakaa kuten haluavat.

Suomessa isäkiintiö on lyhyempi.

 

Pottahommat ja iltavillit keskusteluttavat myös isiä

Sundqvist arvioi, etteivät isäryhmien jutut poikkea suuresti siitä, mistä pikkulasten äidit puhuvat keskenään kerhoissa.

– Keskusteluissamme ovat pottahommat, iltavillit ja yleensäkin lapsiperheen arki: millaisia vinkkejä itse kullakin on arjessa vastaan tuleviin tilanteisiin. Toki puhumme välillä myös urheilusta, autoista ja politiikastakin.

– Isä–lapsi-parkki on ennen kaikkea rentoa ajatusten vaihtoa, vertaistukea.

– Meitä on koolla sekalainen seurakunta. Itselleni en keksisi parempaa ryhmää. Rahakaan harrastus ei vaadi. On ollut loistavaa saada kokemuksia lapsen kanssa olemisesta.

 

Kerhoissa ei käy vain ”täydellisiä” isiä

Thor Sundqvist kannustaa isiä mukaan kerhoharrastukseen, esimerkiksi juuri isä–lapsi-parkkiin. Hän toteaa, että kenenkään ei ainakaan pidä ajatella olevansa niin huono isä, ettei muiden mukaan kehtaa mennä.

– Täydellisiä isiä ei ole, kukaan ei pääse lasten kasvattamisessa helpolla. Väsymys ja kiire näkyvät jokaisessa välillä. Erityisesti ryhmä on hyvä juuri silloin, kun ei tunne pärjäävänsä isänä.

– Ja ainakin meidän lapsilla on hauskaa ryhmässä yhdessä toisten isien ja lasten kanssa.

Isä–lapsi-parkkitoimintaa on Oulun lisäksi Haukiputaalla.

Lisätietoa Oulun seurakuntien lapsi- ja perhetyön diakoni Kari Rekilä, p. 050 521 1065 tai kari.rekila@evl.fi.

 

Toki puhumme välillä myös urheilusta, autoista ja politiikastakin.

Thor Sundqvist

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kiimingin seurakunta Seurakunnat