Lucian päivään 13. joulukuuta liittyy oleellisesti joka vuosi valittu Lucia-neitokainen, joka on puettu valkoiseen asuun kynttiläkruunu päässään.
Kynttilöiden on selitetty merkitsevän niitä liekkejä, jotka eivät voineet tappaa marttyyri Luciaa, hänet mestattiin lopulta miekalla.
Lucian puvun maahan asti ulottuva punainen vyö merkitsee marttyyrin verta ja vihreä kruunu hänen taivaallista voittopalkintoaan.
Lucia oli nuori sisilialaisneito, joka kärsi noin vuonna 304 marttyyrikuoleman. Vanha perimätieto elää yhä keskuudessamme. Lucia tuo valoa ja lämpöä vuoden pimeimpään aikaan, mutta samalla hän viittaa Kristukseen, maailman valoon.
Näin Lucia ja Jeesus-lapsi liittyvät yhteen.
Lucian päivän vietto osuu adventin aikaan. Jeesus-lapsen syntymä on tapahtuma, johon valmistaudumme yhdessä erilaisissa tilaisuuksissa. Keskiössä ovat Maria ja hänen synnyttämänsä lapsi, jolle annettiin nimi Jeesus, pelastaja. Hänelle me jälleen laulamme ja hänestä me laulamme. Laulaminen keventää ja ilahduttaa meitä.
Ihmetellen, mietiskellen ja leikkien saamme pyytää: Tule, Jeesus sydämeeni.
Adventin aika valmistaa meitä odotuksen kautta itse jouluun. Pimeän talven keskellä valo laajenee ja sydämiimme saa syntyä Kristus-valo.
Iloisin mielin me saamme avata ovemme adventin ja kautta joulun sanomalle, joka on rauhan ja rakkauden sanoma.
Ihmetellen, mietiskellen ja leikkien saamme pyytää: Tule, Jeesus sydämeeni.
Hilja Haahti on kuvannut joulua hienolla tavalla: ”Taas aiot jouluvieraakseni ja saavut Jeesus, meillekin. Oi avaa itse sydämeni sun että vastaanottaisin. Mä sydämessä, kodissani sua tarvitsen ja vartoan. Nyt tule kallis vierahani, tuot mulle joulun ihanan.”
Kirjoittaja on Muhoksen kirkkoherra
Kommentoi ja anna palautetta tekstistä täällä