Ovikello soi. Sunna Oksala kiirehtii avaamaan, sillä hän tietää odottaa ystäviään Veijo ja Erja Lempistä. He ovat yhdessä lähdössä pikkujouluihin. Oven takana Oksalaa odottaa tuttujen kasvojen lisäksi myös korea punavalkoinen luuta.
– Meitä huvitti kovasti, kun huomasimme, että minäkin olin sattumalta pukeutunut punavalkoisiin vaatteisiin.
Oksala on asunut Hiukkavaarassa lokakuusta alkaen. Lempisten kanssa he ystävystyivät yli kaksi vuosikymmentä sitten kun he lasten ollessa pieniä asuivat Kiimingissä samassa talonyhtiössä.
Sittemmin Oksala on asunut Oulaisissa ja Raahessa, mutta yhteys ystäviin on säilynyt. Takaisin Ouluun hän palasi traagisten vaiheiden jälkeen.
Viime vuoden maaliskuussa hän sai pahan aivoinfarktin. Viikko sen jälkeen Oksalan puoliso kuoli.
Aivoinfarktista Oksala on toipunut hyvin, luonnehtien olevansa jopa terveempi kuin aiemmin.
Kaiken imevästä surusta hän on eteenpäin vasta äskettäin. Suru oli niin kova, että Oksala toteaa jälkiviisaana alkaneensa olla jo häiriöksi.
– En tiedä miten ystäväni jaksoivat, itse en kestäisi katsoa sellaista surussa vellomista. Otin uuden asenteen ja päätin tulla surusta pois.
Meneillään on monenlaisia uusia alkuja
Elämän uusi suunta sai vahvistusta, kun Sunna Oksala valittiin asukkaaksi vastarakennettuun asuntoon.
Ilo onnenpotkusta kasvoi, kun hänelle selvisi, kuinka lähellä talo on hänen ystäväpariskuntansa ja näiden tyttären Jenna Lempisen koteja.
– Joskus Jumala hymyilee ja antaa hienoja asioita. Pääsin asumaan lähelle ystäviäni, Oksala summaa.
Hänen saamansa luuta lähtikin liikkeelle juuri Jenna Lempisen ja hänen puolisonsa Joni Häikiön kodista. Heitä luudan pyysi laittamaan liikkeelle pastori Satu Kreivi-Palosaari, joka kastoi perheen esikoisen kesällä.
Nuoren perheen luota luuta kulki tuttuun paikkaan, noin puolen kilometrin päähän Saarelaan tuoreille isovanhemmille.
– Vanhempani ottivat luudan innolla vastaan, Jenna Lempinen kertoo.
Luutien kierrättämistä on harrastettu lähinnä maaseudulla. Esimerkiksi Hailuodon seurakunnassa liikkuu yhteisvastuukeräyksen aikaan luuta ja sen mukana myös keräyslipas.
Häikiön ja Lempisen huushollissa tapa oli ennestään tuntematon, samoin Lempisen vanhemmille ja Oksalalle.
Antellin leipomopuolelta vastikään työttömäksi jäänyt Erja Lempinen kertoo, että hänelle luuta kuvaa myös uusia tuulia omassa elämässä.
– Aloitin tällä viikolla uudessa koulutuksessa. Työssä pääsen toivottavasti ”heiluttamaan luutaa” tulevaisuudessa, Lempinen iloitsee.
Asuinalueen hyvä henki syntyy yhteistyöllä
Luudan kierrätys tarjoaa luontevan tavan myös tutustua naapureihin. Parhaimmillaan uudella asuinalueella naapurustoon syntyy hyvä yhteishenki alusta alkaen.
Sunna Oksala kertoo jutelleensa ja vaihtaneensa ajatuksia naapureiden kanssa. Naapuriapuakin on jo annettu ja saatu niin kyydityksissä kuin koiranhoidossa.
Luudan hän vei seinänaapureilleen, joilla on samaa rotua oleva koira kuin hänellä itsellään aiemmin. Sekin tuntuu melkein johdatukselta.
– Oma koirani kuoli samana päivänä, jolloin kuulin saaneeni tämän asunnon. Kun sitten näin naapurien koiran, tuntui, ettei se voi olla sattumaa
Vaikka mitä murheita elämä toisi, toivon että ihmiset pitäisivät yllä ystävyys- ja naapuruussuhteita.
—Sunna Oksala
Kutsu joulupöytään ennestään tuntemattomille
Vaikka Sunna Oksala tuntee jo nyt itsensä siunatuksi, seuraavaksi suunnitelmissa on sopia seurakunnan kanssa kodinsiunauksesta. Sinne kutsutaan uudet ja vanhat ystävät.
– Vaikka mitä murheita elämä toisi, toivon että ihmiset pitäisivät yllä ystävyys- ja naapuruussuhteita, sillä ne kantavat, Oksala tietää.
Samaa välittämistä hän haluaa jakaa myös muille.
Koska omillaan asuvat tytär ja poika eivät pääse viettämään joulua Ouluun, hän on kutsunut kotiinsa yksinäisiä nauttimaan jouluaterian. Lapset ovat tukeneet äidin ennakkoluulotonta ideaa.
Facebookin Puskaradio Oulu -ryhmään laitettu ilmoitus on poikinut yhteydenottoja ja näillä näkymin joulupöytään istahtaa kolme ennestään tuntematonta vierasta. Kaksi tuolia on vielä tyhjänäkin, joten joukkoon mahtuu.
– Minulla on uusi koti, jossa pitää luoda uusia muistoja. Kukapa muu niitä hyviä muistoja luo, jos en minä.
Yhteisöllinen luuta
Oulujoen seurakunta lähetti kyläluudat liikkeelle marraskuun lopussa. Iloisesti koristeltujen kyläluutien varteen on kiinnitetty lappu, jossa selitetään niiden tarkoitus.
”Toivomme, että luuta tuo hyvää joulumieltä missä ikinä se kulkeekin. Toivottavasti se kulkee paljon. Kyläluuta vie ihmisiä yhteen, luo iloisia kohtaamisia ja saa sinut piipahtamaan naapurissa.”
Kyläluutailun tavoite on siis tuoda ihmisiä yhteen. Pastori Satu Kreivi-Palosaari kertoo, että Oulujoen seurakunta halusi luudat liikkeelle niin uudella asuma-alueella kuin myös vanhemmalla alueella.
– Seurakuntatalon tai kirkon ei tarvitse aina olla keskiössä. Halusimme luottaa alueen ihmisten keskinäiseen yhteisöllisyyteen ja vahvistaa kyläilykulttuuria, hän kertoo.
Kreivi-Palosaaren mukaan ajatus on itse asiassa hyvin luterilainen.
– Arjen palvelu tapahtuu kodeissa.
Luutien kulkua voi seurata Oulujoen seurakunnan facebook-sivuilta.