Joulun vietto ei voi päättyä hyvin. Jotakin pahaa sattuu kuitenkin. On aina sattunut.
Lahjat on hankittu, jouluruoat valmistettu ja kuusikin on paikoillaan mutta lapsen rinnassa on puristus, pelko.
Äiti yrittää valmistella joulua parhaansa mukaan. Hän haluaa perheelleen rauhallisen joulun.
– Aina lopulta pelkomme rauhan rikkoutumisesta osoittautui oikeaksi. Isä humaltui ja kävi väkivaltaiseksi. Ei meitä lapsia kohtaan, äiti oli hänen kohteensa, kertoo lapsuutensa jouluista kuusikymppinen Suvi (nimi on muutettu).
Lapsuudenperheen jouluihin liittynyt ahdistus ei hellittänyt Suvin elämässä, vaikka hän aikuisena vietti oman perheensä kanssa joulua, johon eivät viina ja väkivalta kuuluneet.
– Pelko siitä, että jotakin tapahtuu jouluna, seurasi mukanani varmasti yli kymmenen vuotta. Vaikka oman kodin joulu ei rikkoutunut, olin levoton joulun lähestyessä. En jaksanut uskoa siihen, että kaikki sujuisi hyvin.
Perheessä asiasta ei puhuta vieläkään
Lapsuuden muistoistaan Suvi ei ole puhunut sisaruksiensa eikä äidinkään kanssa. Asia on liian kipeä keskusteltavaksi.
– Äidillä on nyt rauhallinen elämä. Isä sairastui vakavasti ja on nyt kuollut.
Dementoituneelle isälleen tytär on sanonut mielessään usein: Itse pakenit omaan maailmaasi mutta meille jätit tällaisen paskamaisen olon. Tiesitkö edes, miten paljon alkoholi häiritsi meidän muiden joulua?
– Toisaalta olen myös säälinyt isääni, Suvi toteaa.
Vaikka Suvi ei ole puhunut kipeistä muistoistaan läheistensä kesken, on hän päässyt muun muassa seurakunnassa kertomaan oman tarinansa. Nyt hän jo uskoo rauhaisaan jouluun.
Suvi kertoo tarinansa, jotta perheisiin kantautuisi viesti viinattomasta joulusta.
– Sydämestäni sanon vanhemmille: antakaa lapselle hyvä joulu. Lapsi on aikuisten armon alla.
Suvi kertoo vuosien saatossa ymmärtäneensä sen, että hän voi itse päättää olevansa se, joka katkaisee jouluun liittyvän pahan kierteen.
Joulukuvissa näkyy ydinperhe
Miksi juuri jouluun liittyvät kipeät muistot, kuten aikuisten humalakäyttäytyminen, satuttavat erityisesti ja tulevat mieleen vuosien päästä?
– Kulttuuriimme kuuluu perhekeskeinen, läheisten kanssa vietetty joulu. Juhla näkyy joka paikassa ja mainonnassa korostuu ydinperhemalli. Sama malli vaikuttaa vahvasti myös kouluissa ja päiväkodeissa, sanoo Petteri Mankila Oulun Traumaterapiakeskuksesta.
– Jouluun liittyy lisäksi vuoden vaihtumisen lähestyminen ja vuosipäivien huomioiminen on tärkeää kulttuurissamme.
– Varsinkin lapsille joulu on iso tapahtuma. Juhlaan liittyy toiveita, tarpeita ja innostusta. Kun mielikuvissa on monia asioita, joita joululta haluaa, haaveiden mureneminen satuttaa erityisesti.
Joulupettymys pitäisi voida sanoa jollekulle
Kenenkään pettymyksen tunteita ei tulisi koskaan vähätellä, aliarvioida tai kieltää.
Mankila korostaa lohduttamisen merkityksellisyyttä. Myötätunto, huolenpito ja kuunteleminen toimivat, olipa kyse lapsen tai aikuisen pettymyksestä.
Mikäli toiveiden murskautumista ei saa purkaa kenellekään, vaikeita polkuja elämässä voi avautua, Mankila toteaa.
– Jos jouluun liittyy väkivallan kokemuksia, on niissä herkästi mukana lapsen pelko yksin jäämisestä. Läheisen ihmisen rakkauden ja huolenpidon menettäminen herättää lapsessa kauhua.
Kun Mankila puhuu pettymysten ja pelkokokemusten purkamisesta, ei hän automaattisesti tarkoita purkupaikkana terapeutin vastaanottoa. Ilman ammattiapuakin voi selvitä. Kokemustaan voi jakaa luottamansa ihmisen tai ihmisten kanssa. Tärkeää on hakea apua.
Häpeästä puhuminen on vaikeaa
Suuria pettymyksiä ja menetyksiä ei käsitellä hetkessä, vaikka on Mankila nähnyt senkin, että joku saattaa toipua elämänsä kipeistä asioista yllättävänkin nopeasti.
Mankila toteaa, että lapsen joulupettymykseen liittyy herkästi häpeän kokemus, vaikka perheen joulurauhan olisivat rikkoneet aikuiset. Häpeä voi estää lasta puhumasta, sillä silloin hän joutuisi herkästi arvostelemaan niitä, jotka ovat aiheuttaneet häpeän tunteen.
Traumapsykoterapeutti toivoisi ihmisten muistavan, että häpeän pahin vihollinen on päivänvalo, se, että ne asiat, jotka hävettävät tuodaan esille. Kun häpeästään puhuu avoimesti, saa tunteelleen todennäköisesti vastakaikua. Silloin toipumisen on mahdollista alkaa.
Hän muistuttaa, että joulusta on lupa tehdä erilainen. Niitä perinteitä ei ole pakko toistaa, jotka tuovat yhä uudestaan mieleen menneisyyden laiminlyönnit ja kaltoin kohtelut.
Sydämestäni sanon vanhemmille: Antakaa lapselle hyvä joulu.
—