Tässä maassa on joukoittain ihmisiä, joille itsenäisyys on sydämen asia. He tietävät, miten se on hankittu ja mitä se on vaatinut.
Sitten on paljon heitä, joille itsenäisyys on tärkeää, koska se on ollut isille ja äideille tärkeää.
Itsenäisyyttä sopiikin kerran vuodessa juhlia hienosti ja arvokkaasti.
Sitten tulee vielä seuraava joukko ihmisiä, joita se alkuperäinen kertomus itsenäisyydestä ei enää niin puhuttele. Aikaa on kulunut ja itsenäisyys merkitsee uusia asioita, vaikka asia sinällään onkin tärkeä.
Vaihdapa edelliseen kappaleeseen itsenäisyyden tilalle sana pelastus. Valtiolla ja kirkolla taitaa jälleen löytyä asia, jossa ne ymmärtävät hyvin toisiaan – molempien ydinkertomus uhkaa jäädä vieraaksi uusille sukupolville.
Itsenäisyyteen ja pelastukseen voidaan liittää myös monta yhteistä sanaa, kuten vapaus, rohkeus, elämä, kiitollisuus.
Ulkoa opitut sanat eivät kuitenkaan kanna, jos sisältö ei ole kolahtanut. Siksi vanhat asiat tarvitsevat avukseen uusia sanoja. Tai voivat ne olla vanhojakin sanoja, kunhan ne ovat omia sanoja.
Muutama vuosi sitten nuori linnanjuhlavieras aiheutti kohua, kun hän ei kehunut itsenäisyyttä kaikkien osaamilla fraaseilla, vaan sanoi muun muassa itsenäisyyden merkitsevän sitä, että voi ottaa vapaasti tässä maassa.
Taas voisi tilalle vaihtaa pelastuksen. Jos emme siedä uusia tapoja puhua vanhasta asiasta, pelkäämmekö, ettei uusi puhuja ole ymmärtänyt asiaa, vai pelkäämmekö sittenkin, ettemme itse ole ymmärtäneet?
Kirjoittaja on lasten, nuorten ja kaikkien muidenkin pappi OulunsalostaUlkoa opitut sanat eivät kuitenkaan kanna, jos sisältö ei ole kolahtanut.
—