Hartaus sunnuntaille

11.1.19

Sunnuntain 13.1. aiheena on Jeesuksen kaste. Samuli Suonpää muistelee hartaustekstissään lapsuutensa ristiäiskokemuksia.


Koko perheen juhla

En ole koskaan oikein oppinut käyttämään sanaa ”kastejuhla”. Minulle ne ovat ristiäiset. Tätä sanaa hartaammat ja oikeaoppisemmat kuitenkin vierastavat, ristiäiset kun – sanasta risti huolimatta – joidenkin mielestä viittaa enemmän nimenantojuhlaan ja siinä uhkaa jäädä Pyhän Hengen kaste sivuosaan.

Kun eräänä pääsiäisenä, ristiäisissä kauan sitten, kysyin miksi pikkusiskoni nyt kastettiin, sain kuulla, että me kristityt noudatamme Jeesuksen esimerkkiä. Jeesuskin kastettiin. Se oli jo viisivuotiaan mielestä melko erikoinen vastaus, olinhan pääsiäisestä ehtinyt oppia senkin, että Jeesus lopulta ristiinnaulittiin.

Jeesus sitä paitsi kastettiin vasta kolmikymppisenä. Hän joutui odottamaan aikuiseksi saakka, lapsikastetta kun ei vielä kukaan ollut keksinyt. Kristilliseen seurakuntaan Jeesusta ei minun tietääkseni kukaan liittänyt, mitään nimiä ei merkitty väestötietojärjestelmään ja Pyhä Henkikin perheessä oli jo omasta takaa. Melko kaukaa haetulta se yhteys luterilaiseen lapsikasteeseen lopulta tuntuu. Jotain kastejuhlista kovin tuttua kertomuksessa Jeesuksenkin kasteessa silti on.

”Ja taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.’”
Noin se meilläkin menee. Äänet keittiöstä ja olohuoneen nurkasta julistavat ystäville ja sukulaisille lapsen erinomaisuutta. Lapsi on kenties liitetty Kristuksen perhekuntaan, mutta useimmille kastejuhla on ensisijaisesti vanhemmuuden juhla, ei sakramentin.  Hienoa silti, että seurakunta on päässyt mukaan juhlaan, on kätevästi voitu samalla kertaa esitellä lapsi nimeltä niin ystäville ja sukulaisille kuin Jumalallekin. Tämä on meidän lapsemme ja tähän me, totta vie, olemme kovasti mieltyneitä.

Ehkä pojastaan ylpeä Jumalakin halusi edes hetkeksi päästä nauttimaan vanhemmuuden ilosta ja huutaa ääneen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Samuli Suonpää
Kirjoittaja on toimittaja ja uskontojen ystävä

 

 

Sunnuntai 13.1.2019, 1. sunnuntai loppiaisesta

Psalmi: Ps. 89:19–22, 27–30
1. lukukappale: Jes. 42:1–4
2. lukukappale: Tit. 3:4–7
Evankeliumi: Matt. 3:13–17

 

Ps. 89: 19–22, 27–30

Herra on meidän kilpemme,
Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!
Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi:
”Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta,
olen pannut kruunun sankarin päähän.
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin
ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Minun voimani vahvistaa häntä
ja käteni on hänen tukenaan.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni,
olet Jumalani, turvakallioni.’
Minä otan hänet esikoisekseni,
nostan kuninkaista korkeimmaksi.
Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta.
Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti,
annan hänen valtaistuimensa pysyä
niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.”

Jes. 42: 1–4

Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,
minun valittuni, johon olen mieltynyt.
Henkeni olen laskenut hänen ylleen,
hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.
Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,
vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan.
Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.

Tit. 3: 4–7

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.

Matt. 3: 13–17

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko