Hengen ravintoa heittojen välillä

15.1.19

Juha Hilli lukee Raamatun useita kertoja vuodessa. Aikaa lukemiselle löytyy vaikka keilauksen lomassa.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Jos oululainen Juha Hilli selaa kesken keilauksen puhelintaan, hän ei ole välttämättä saanut tärkeää viestiä tai toimenpiteitä vaativaa puhelua. Ei, hän lukee Raamattua.

Pyhä kirja kulkee kännykässä kaikkialle ja Hilli tarttuu siihen aina sopivan välin tullen. Syytä moiseen ei hänen mukaansa tarvitse edes kysyä.

– Samalla tavalla voisi kysyä, miksi ihminen syö. Siksi, että hän tarvitsee ravintoa. Raamattu on ravintoa sisimmälleni.

Juha Hilli lukee Vanhan testamentin kolme kertaa vuodessa, Uuden testamentin lähes kymmenen kertaa. Järjestelmällisyyttä arvostavan miehen lukeminen etenee systemaattisesti, jae ja luku kerrallaan, sukuluettelotkin läpikäymällä.

– Järjestelmällinen lukutapa auttaa kokonaiskuvan hahmottamisessa. Esimerkiksi Uutta testamenttia ei voi ymmärtää ilman Vanhan testamentin lukemista.

Hilli ei ole juurikaan puhunut uutterasta lukemisestaan, vaikka moni hänet kristityksi tietääkin. Haastatteluhetkellä mietityttää, pidetäänkö häntä tämän jutun seurauksena jonkinlaisena kiihkofundamentalistina.

– Eihän kaikilla ole mahdollisuutta lukea Raamattua samalla tavoin. Minullekaan se ei ole pakko tai vaatimus. Raamattu on kuin vahvistava rakkauskirje, jonka lähettäjä on Jumala.

 

Saarna sai pikkupojan virkoamaan

Kristillisen arvopohjan Juha Hilli omaksui jo lapsuudenkodissaan. Pelastusarmeijaan kuuluneet vanhemmat eivät patistaneet lastaan Raamatun lukemiseen, vaan siitä tuli luonnostaan osa elämää.
Sana kiinnosti jo ennen lukutaidon oppimista niin paljon, että Kastellin kirkossa jumalanpalvelusten musiikkiosuudet nukkunut pikkupoika virkosi aina saarnan ajaksi.

– Ehkä se johtuu tutkijaluonteestani. Tiedon hankkiminen ja jakaminen on aina kiinnostanut minua, sittemmin teologian maisteriksi opiskellut Hilli miettii.

Mieltymystään tiedon jakamiseen Juha Hilli on saanut toteuttaa raamattuluennoilla. Viime vuonna hän veti kaksi luentosarjaa evankelisluterilaisessa seurakunnassa, tänä keväänä on luvassa puolenkymmentä tilaisuutta helluntaiseurakunnassa. Tuiran kirkossa alkaa pian hänen neliosainen luentosarjansa Galatalaiskirjeestä.

Hengelliset pohdinnat tuovat finanssialalla työskentelevälle ”mahdollisuuden käyttää molempia aivopuoliskoja”.

– Tämä on hyvä kombinaatio. Jos voisin valita, möisin 20 vuodenkin päästä vakuutuksia ja opettaisin kirkoissa.

 

Kristityt voisivat ottaa oppia keilauksesta

Mutta palataanpa Oulun keilahallille. Muutaman vuoden takainen Oulun keilamestari, itseään keskitason keilaajaksi luonnehtiva Hilli harjoittelee tunnin päivässä. Taannoisen muuton jälkeen halli on aivan kotikulmilla.

– Muutin tänne, kun tuo Jukka ei suostunut siirtämään hallia Kempeleeseen, Oulun keilahallin toimitusjohtaja Jukka Kitinojaan viittava Hilli vitsailee.

Keilaus on Juha Hillille aivojen tuuletusta. Hallilla hehkuva huumorinkukka ja muiden pelaajien kannustus vetävät puoleensa päivä toisensa jälkeen.

– Olen tutkijaluonteeni lisäksi tällainen Fingerpori-huumoriin mieltynyt hips, hops huumorihemmo. Täällä saa välillä nauraa koko keilauksen ajan.

– Samaan aikaan pelaajat kunnioittavat toisiaan. Siinä suhteessa meillä kristityillä olisi paljon opittavaa keilailusta.

Toisen ihmisen kunnioittamista Juha Hilli yrittää pitää elämänsä ohjenuorana. Tämä kumpuaa, mistäpäs muusta, kuin Raamatusta. Kirjan tärkein jae on psalmi 119:115, jossa sanotaan ”sinun sanasi on jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni”.

– Minulle tämä tarkoittaa sitä, että Raamattu on elämäni kartta ja navigaattori. Se auttaa tekemään asioita oikein. Ykkösasia on toisen ihmisen kunnioittaminen, kaikki muu tulee sen jälkeen.

 

Anna palautetta

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Tuiran seurakunta