Kuva: -
Päihdeongelmasta toipuvat valitsivat usein raamatunkohtia, joissa toistui ajatus oikeudesta, muun muassa oikeus jatkaa elämää menneisyydestä huolimatta, oikeus epäonnistua mutta kohdata myös armo.

Katujen teologia kosketti tutkijaa

24.1.19

Päihteistä irti päässeet kertoivat, mitkä raamatunkohdat ja hengelliset laulut ovat auttaneet heitä raitistumisessa. Yksi tärkeistä kohdista päihdeongelmaisille, rajua elämää eläneille, on Roomalaiskirjeessä: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."


Riitta Hirvonen Mari Lähteenmaa

Oppinut mies, filosofian ja teologian tohtori Pekka Lund sanoo olevansa syvästi otettu entisten päihdeongelmaisten raamatuntulkinnasta.

– Heille tärkein kysymys Raamatun äärellä ei ollut, onko heidän tulkintansa tekstistä universaalinen ja ikiaikainen oppi ja totuus tai ajatteleeko Raamattua lukeva naapuri varmasti asiasta samalla tavoin. Heidän tulkintansa oli totta heille itselleen – ja se riitti.

Lund ja 21 päihteistä kuiville selvinnyttä henkilöä kohtasivat, kun Lund teki viime kesänä hyväksyttyä väitöskirjaa. Haastatteluissa väitöstä varten hän perehtyi siihen, miten kristinusko, Raamatun lauseet ja hengelliset laulut, ovat tukeneet irrottautumista päihteistä.

Lund selvittää, että päihdeongelmasta toipuminen on usein paljon muutakin kuin pelkästään vapautumista päihteiden käytöstä. Toipumiseen kuuluu olennaisesti uuden elämän rakentaminen raittiina. Tutkija puhuu uuden elämäntarinan kirjoittamisesta.

Tässä tarinassa olennaisena asiana voi olla vaikkapa Apostolien tekojen raamatunkohta, jossa Jeesuksen seuralaiset Pietari ja Johannes saavat arvostusta, vaikka he ovat – Raamatun mukaan – oppimattomia kansanmiehiä.

 

Jeesuksen seurassa irti viinaputkesta

”Jeesuksen kautta katkeaa viinaputki” on tuttu hokema ainakin osassa hengellisiä piirejä.

Kun Lund selvitti väitöskirjaansa varten Raamatun roolia toipumisessa, kaipasi hän haastateltavaksi sellaisia entisiä päihderiippuvaisia, jotka itse määrittelivät, että kristinusko oli auttanut heitä toipumisessa kohti päihteetöntä elämää.

Lund kertoo, että haasteltavat, joilla osalla oli taustallaan hyvin rankkaa ja pitkään jatkunutta päihteiden käyttöä, olivat valinneet tapaamiseen raamatuntekstejä, jotka he kokivat merkityksellisiksi omassa selviytymisessään.

Lund huomasi, että näitä raamatunkohtia yhdisti seuraava asia: Raamattu nähtiin ja ymmärrettiin auktoriteettina, joka pystyi antamaan sellaisia lupauksia ja oikeuksia, joita nämä miehet, joukossa myös muutama nainen, eivät kokeneet muuten saavansa ja omaavansa.

 

Minulla on oikeus -korostus oli toipujille tärkeä viesti

Lundille selvisi, että päihteiden käytön lopettamisessa ja uuden päihteettömän elämän aloittamisessa auttoivat ennen muuta tekstit, jotka korostivat oikeuttaa jatkaa elämistä menneisyydestä huolimatta ja jotka puhuivat oikeudesta ripustautua Jumalaan omien voimien sijaan.

Tällaisten raamatunkohtien viesti oli, ettei päihteiden ehdolla eletystä elämästä tarvitse selvitä itse, onnistuminen ei ole vain itsestä kiinni.

– Kerrotut korostukset liittyivät erityisesti toipumisen varhaiseen vaiheeseen, ajanjaksoon, jolloin päihteiden käyttö oli lopetettu.

Lund mainitsee tässä kohdin yhdeksi esimerkiksi Vanhan testamentin Jesajan kirjasta kohdan, jossa kuvaillaan anteeksi antamista näin: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.”

Kun päihteettömyys jatkui elämässä, raittiuteen pyrkivien pohdinnoissa nousi esille uusia kysymyksiä. Ne liittyivät usein syyllisyyteen ja häpeän kokemuksiin entisessä ”rosoisessa” elämässä, Lund kertoo.

Esimerkiksi pääsiäiseen liittyvä tapahtuma, Jeesus ristillä, puhui osalle haasteltavista enemmän häpeästä kuin syyllisyydestä.

– Ristilläolokertomus nähtiin Jeesuksen häväistyksenä. Tästä syntyi tulkintaa, ettei kenenkään tarvitse loputtomiin hävetä, koska Jeesus on jo kokenut häpeän.

 

Jumala tietää, miten elämä on mennyt

Häpeän kokemuksista vapautumisessa oli useammalle olennaista myös tulkinta Psalmista 139: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät …”

– Ihmisen murehtiessa omaa kohtaloaan – miksi elin niin kuin elin – nousee tärkeäksi ajatus, että Jumala tietää ihmisen elämän kulun. Hän on nähnyt ja tietää myös aiemman huonomman elämän. Jumalan tiedossa on mennyt aika, tämä hetki ja tuleva.

– Mitään ei ihmisen tarvitse yksin murehtia, Lund selvittää haastateltaviensa raamatuntulkintaa, joissa painottuu ihmisen oikeus epäonnistua mutta myös oikeus hyvään elämään kaiken koetun jälkeen.

Yksi Raamatun anti tässä pohdinnassa oli myös teksti Paavalin kirjeessä roomalaisille. Kahdeksannen luvun ensimmäinen lause menee näin: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”

Raamatunkohta julisti Lundin haastateltaville armollista tulkintaa menneestä elämästä: vääryyksiä ei tarvitse hyvittää.

Lund toteaa arvostavansa haastateltaviensa kykyä integroida, yhdistää ja liittää kokonaisuudeksi entinen ja uusi elämä.

– Mennyttä ei ole hyvä jättää taakseen käsittelemättä sitä jollakin tavoin, hän toteaa.

 

Kadotus ei ole viimeinen sana

Kun kirje Filippiläisille kehottaa iloitsemaan, päihteistä toipuvalle rohkaisu on omaksuttavissa ehkä vasta pitkän kehityksen jälkeen – sitten kun on aika kirjoittaa uusi elämäntarina, johon kuuluu lopulta ja oikeutetusti myös ilo.

– Keskiluokkaiselle pärjääjälle oikeus iloitsemiseen saattaa olla itsestäänselvyys, mutta kaksikymmentä vuotta päihde-elämää eläneelle tällainen näkökulma ei ole perusolettamus ja ilmeinen asia.

Lund ottaa vielä yhden esimerkin Raamatusta, tällä kertaa Matteuksen evankeliumin kultaisesta säännöstä: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

– Oman itseymmärryksen kannalta on aivan eri asia olla päihdeongelmainen kuin nähdä itsensä lähimmäistään rakastavana ihmisenä. Jälkimmäinen antaa arvokkuuden tunteen: minä olen se, joka rakastaa toisia ihmisiä.

 

Laulujen merkitys on myös tärkeä

Sininauhaliitossa kehittämis- ja tutkimuspäällikkönä työskentelevä Pekka Lund kertoo 21 haastateltavansa taustoista vielä sen, että osalla heistä oli raittiuden alkuaikoina hyvinkin kiinteä suhde seurakuntaan tai johonkin kristilliseen yhdistykseen.

Myöhemmin yhteys oli muuttunut väljemmäksi: näin oli käynyt yli puolelle haastateltavista.

Lundin tutkimus paljasti myös, että irtautumisessa päihteistä ja uuden elämän rakentamisessa tärkeitä hengellisyyden tukipilareita olivat Raamatun tekstien lisäksi myös monet hengelliset laulut, kuten Golgatan veressä voima on.

– Tärkeiksi koettiin laulut, jotka puhuvat sovituksesta, syntien anteeksisaamisesta.

Lund mainitsee toisenkin kappaleen nimeltään Saviruukku.

– Kappale kertoo vertauskuvan avulla, kuinka ”kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois”. Jälleen kerran sanon, että tällainen hengellinen puhe ”satuttaa” ehkä eri tavoin ihmistä, jolla on takanaan rankka menneisyys kuin sellaista, jonka tausta on erilainen, ei niin rosoinen.

– Oivallus siitä, että saa nähdä itsensä arvokkaana, saattaa olla kovan elämän eläneelle lähes pyhä kokemus.

Lundin työpaikka, Sininauhaliitto, on valtakunnallinen asiantuntija ja toimija päihteisiin sekä syrjäytymiseen liittyvissä kysymyksissä.

 

Jutun taustamateriaalina on käytetty Pekka Lundin kirjoittamaa artikkelia Diakonia-lehdessä 4/2018.

 

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

 

 

 

 

Keskiluokkaiselle pärjääjälle oikeus iloitsemiseen saattaa olla itsestäänselvyys mutta kaksikymmentä vuotta päihde-elämää eläneelle tällainen näkökulma ei ole perusolettamus ja ilmeinen asia.

Pekka Lund

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko