Rukouksen kieli on yhteinen

21.1.19

Vuosi sitten, ekumeenisen rukousviikon alla, Rauhan Tervehdys kysyi Oulun ekumeenisen työryhmän jäseniltä, mihin ekumeniaa tarvitaan ja mitä on ekumenia tavallisen arjen keskellä. Sisältö on ajankohtainen edelleen.


Minna Kolistaja Pixabay

Joka vuosi 18.–25. tammikuuta eri puolilla maailmaa vietetään ekumeenista rukousviikkoa.
Rauhan Tervehdys kysyi Oulun ekumeenisen työryhmän jäseniltä, mihin ekumeniaa tarvitaan ja mitä on ekumenia tavallisen arjen keskellä.
– Uusi vuosi on hyvä aloittaa rukouksella, aloittaa Pelastusarmeijan Oulun osaston kapteeni Kaisa Mäkelä-Tulander.
Hänen mukaansa rukous on yksi hyvä tapa kaikille kristityille tulla yhteen, koska rukouksen kieli on yhteinen.
– Ekumeeninen rukousviikko muistuttaa meitä siitä, miten paljon meillä on yhteistä.
Rovasti Veijo Koivula Oulun ev.lut. seurakunnista jatkaa, että ihminen on luotu rukoilevaksi olennoksi.
– Rukoillessaan ihminen on aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Kristus itse rukoili seuraajiensa puolesta, että he olisivat yhtä.
– Ekumenia on meille annettu lahja ja tehtävä. Ekumeeninen rukousviikko yhdistää meitä kristittyjä toisiimme sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti, Koivula ajattelee.
– Rukous kannattaa aina. Se ei anna tehdä pahaa vaan hyvää, muotoilee maallikkojohtaja Sinikka Neuvonen Oulun metodistiseurakunnasta.
Oulun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Marko Patronen näkee ekumeenisella rukousviikolla kahtalaisen merkityksen:
– Se muistuttaa, että meillä tilanne on moneen muuhun maahan verrattuna hyvä. Suomessa kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen välillä ei ole kilpailuasetelmaa. Toisaalta viikko muistuttaa ponnistelemaan edelleen kristittyjen ykseyden puolesta.

Arjen ekumenia on kunnioittavaa asennetta
Jokainen voi harjoittaa arjen ekumeniaa olemalla yhteydessä muiden seurakuntien kristittyhin ja puhumalla hyvää muista seurakunnista, sanoo johtava pastori Hannu Orava Oulun Helluntaiseurakunnasta.
Veijo Koivulan mielestä arjen ekumeniassa on kyse asenteesta.
– Arjen ekumenia on avoimuutta sekä halua oppia tuntemaan, kunnioittamaan ja rakastamaan myös toisia kirkkoja ja niiden jäseniä. Se on yhteistä rukousta, mutta myös yhteistä toimintaa.
Kaisa Mäkelä-Tulander kehottaa alkajaisiksi tunnustamaan, että Jumala on luonut ja kasvattanut olemassa olevia kristillisiä kirkkoja ja yhdyskuntia. Siksi niillä on olemassaolon oikeutus eikä muilla ole niitä oikeus arvostella.
– Arjen ekumenia lähtee oman uskonnollisen identiteetin tiedostamisesta. Silloin ihminen kykenee ymmärtämään, että jollakulla toisella kristityllä voi olla erilaisia näkemyksiä ja eri hengellinen koti – ja ne ovat tälle yhtä rakkaita.
Sinikka Neuvonen sanoo, että kristityillä voi olla mielipide-eroja, mutta liikaa energiaa ei kannata käyttää erilaisten mielipiteiden pyörittelyyn.
– Ei Jumalakaan vaadi, että olemme kaikkien kanssa samaa mieltä vaan että autamme toisiamme elämään näkyväksi kristillisen uskomme.

Kirkkojen raja voi kulkea perheen sisällä
Marko Patronen sanoo, että ortodokseille ekumenia on mitä suurimmassa määrin arjen asia: yli 80 prosentilla Suomen ortodokseista on ei-ortodoksisia, enimmäkseen luterilaisia perheenjäseniä.
– Toisin sanoen kirkkojen rajat kulkevat perheiden sisällä. Tämä velvoittaa pitämään kiinni sopuisasta elämästä ja etsimään ykseyttä.
Patrosen mukaan luterilainen kirkko tukee hienosti ortodoksista kirkkoa siellä, missä ei ole omaa ortodoksista pyhäkköä.
– Kirkko antaa käyttöömme omia tilojaan ja siitä olemme todella kiitollisia.
Kansainvälinen ekumeeninen rukousviikko on kahdeksan päivää rukousta ykseyden puolesta.
– Tällä viikolla voimme jokainen rukoilla, että kaikkialla maailmassa vallitsisi kristittyjen välinen kunnioitus ja hyvä yhteistyön henki, Patronen kehottaa.

 

Juttu on julkaistu alun perin Rauhan Tervehdyksessä 17.1.2017

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Yleinen