Kuva: Kehitysvammaisten salibandyjoukkue
Oululaisen salibandyseuran erityisjoukkue harjoittelee Hiukkavaaratalolla. Kehitysvammaisille suunnattuun joukkueeseen mahtuu uusiakin pelaajia.

Tärkeintä on peli-ilo

8.1.19

Merikoski SBT:n erityisjoukkueessa kaikilla on kivaa. Tärkeintä on liikkuminen ja yhdessä olo.


Antti Karvonen Sanna Krook

Huudot ja sisäpelikenkien äänet täyttävät Hiukkavaaratalon liikuntasalin tummapaitaisten hahmojen syöksyessä paikasta toiseen.

Hymyilevien suiden määrästä ja naurahduksista voi päätellä, että tänne on tultu pitämään hauskaa. Merikoski SBT:n kehitysvammaisten salibandyjoukkueen harjoitukset ovat alkaneet.

– Me olemme sellaisia vitsinlaskijoita, että meillä on aina hauskaa, joukkueessa pelaava Tatu Päkkilä kertoo.

Hän sanoo innostuneensa asiasta heti, kun kuuli joukkueesta.

– Pelasin aiemmin jääkiekkoa, mutta pidän salibandysta enemmän. On mukavaa, kun saa liikuntaa ja kunto nousee.

Topias Hiltunen pelin pyörteissä. Taustalla Tero Holappa, maalivahtina Henri Heikkinen.

Kolmen toimijan yhteisponnistus

Joukkue on perustettu yhteistyössä salibandyseura Merikoski SBT:n, Oulun seurakuntayhtymän erityispalveluiden ja Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n kanssa.

Joukkueenjohtajana toimii kehitysvammaistyön pastori Risto Tabell.

– Joukkueen suunnittelu aloitettiin viime keväänä Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n toiminnanjohtaja Jaana Laurin ja Merikoski SBT:n puheenjohtajan Pasi Lämsän kanssa. Toiminta aloitettiin elokuussa, Tabell kertoo.

Ryhmälle oli kysyntää, sillä vaikka salibandya pelataan monissa toimintakeskuksissa ja esimerkiksi Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n vuorolla, vastaavaa kehitysvammaisille suunnattua salibandyjoukkuetta ei aiemmin Oulussa ole ollut.

Tällä hetkellä ryhmässä on 16 pelaajaa ja lisää halutaan mukaan. Ikähaitari alkaa noin 15 vuodesta.

– Kiimingin Kiekkopojilla on kehitysvammaisten jääkiekkojoukkue. Halusimme mahdollistaa myös salibandyn pelaamisen joukkueessa. Näin jokainen voi etsiä juuri itselleen sopivan lajin tai osallistua useampaan harrastukseen.

Toiminta halutaan vakinaistaa

Tabell korostaa, että kyseessä on oikea joukkue: jokaiselle pelaajalle on hankittu omalla nimellä ja numerolla varustettu pelipaita. Seuran jäsenmaksu, lisenssi ja varusteet maksetaan itse. Myös pelireissu on suunnitteilla.

– Kutsumme joko Kuopiosta joukkueen tänne tai sitten lähdemme itse käymään siellä. Huhtikuussa on tulossa Merikoski SBT:n järjestämä salibandyturnaus, johon tulee oma sarja erityissalibandyn joukkueille.

Tällä hetkellä tavoitteena on saada joukkueen toiminta pysyväksi, Tabell sanoo. Rahallista tukea toimintaan on haettu muun muassa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta ry:ltä sekä Oulun kaupungilta, joka on myöntänyt tukea.

– Jäsenmaksun suuruus riippuu tuen määrästä. Mikäli saamme lisää pelaajia, on mahdollista, että joukkue jaetaan kahtia.

Parasta on, kun saa harrastaa yhdessä muiden kanssa.

Anni Nurkkala

Valmentaminen on mielenkiintoista

Joukkueen valmentajat Henna Tiittanen ja Katja Juntunen tulivat mukaan toimintaan Merikoski SBT:n kautta. Molemmilla on taustaa seurassa: Tiittanen on entinen pelaaja ja Juntunen pelaa edelleen III-divisioonassa.

– Seura ilmoitti asiasta ja me otimme yhteyttä, Tiittanen kertoo.

Juntunen kehuu toimenkuvaa mielenkiintoiseksi.

– Tämä on todella kiinnostavaa hommaa, olen tykännyt kovasti. On mahtavaa, että mukaan on saatu niin paljon porukkaa.

Salibandysta ykköslaji

Joukkueen yhteishenki saa kehuja niin pelaajilta kuin heidän vanhemmiltaankin.

– Poikani Miikka on tykännyt lajista ja porukasta. Muitakin harrastuksia, kuten uintia, on kokeiltu, mutta salibandysta on tullut syksyn aikana ykköslaji, harjoituksia katselemaan saapunut Jarmo Pyyny kertoo.

Joskus lapsille suunnattu seurajoukkuetoiminta muuttuu jo varhain niin tavoitteelliseksi, että peli-ilo jää toissijaiseksi asiaksi.

– Olen nähnyt paljon lasten urheilutoimintaa myös toisen poikani osalta, ja voin sanoa, että täällä on aivan erityisen kannustava ilmapiiri. Miikka on saanut täällä heti ystäviä, ja hänestä on ollut mukava pelata vanhempien poikien kanssa, Pyyny sanoo tyytyväisenä.

Täällä on aivan erityisen kannustava ilmapiiri.

Jarmo Pyyny

Sukupuolella ei ole väliä

Kun Jesse Leskelä kuuli uudesta salibandyjoukkueesta Risto Tabellilta, oli hänelle selvää, että mukaan täytyy päästä. Parasta joukkueessa ovat hänen mukaansa toiset pelaajat.

– Olen aiemminkin harrastanut salibandya ja innostunut pelaamisesta. On kiva käydä pelaamassa ja saada uusia kavereita. Mukana on myös vanhoja tuttuja, ja valmentajat ja Risto ovat mukavia, Leskelä kehuu.

Vaikka joukkue koostuu enimmäkseen pojista, mukaan otetaan myös tyttöjä. Tällä hetkellä heitä on joukkueessa kaksi. Toinen heistä, Anni Nurkkala kertoo mahtuneensa mukaan ilman ongelmia.

– Kuulin joukkueesta Ristolta. Olen tykännyt pelata. Parasta on, kun saa harrastaa yhdessä muiden kanssa.

Myös turnauksia järjestetään

Risto Tabellin mukaan kehitysvammaisten urheilu- ja salibandyjoukkueita löytyy useita ympäri Suomea. Esimerkiksi toimintakeskuksilla on omia joukkueita. Myös suurempia pelitapahtumia järjestetään, mutta ei kovin usein.

– Valtakunnallisia turnauksia on Suomessa harvakseltaan. Niitä järjestetään esimerkiksi Special Olympicsin alaisuudessa, Tabell sanoo.

Special Olympics on maailman suurin kehitysvammaisten liikuntajärjestö, joka järjestää muun muassa joka toinen vuosi pidettävät maailmankisat eli erityisolympialaiset. Kuten tavallisissakin olympialaisissa, niissä kisataan sekä talvi- että kesälajeissa.

Jesse Leskelä tuulettaa maalin jälkeen.

Yhdessäolo ja liikunta ovat tärkeintä

Puitteet salibandyn pelaamiselle ovat Hiukkavaaratalossa sinänsä kunnossa, mutta jossain määrin ongelmia tuottaa se, että joukkueella on käytössään vain puolet koko liikuntasalista. Toiveissa on myöhemmin saada käyttöön koko tila.

– Salin voimakas kaikuminen häiritsee välillä, Risto Tabell toteaa.

Kaiken kaikkiaan toiminta on lähtenyt kuitenkin hyvin käyntiin, ja sekä pelaajat että joukkueen taustavoimat ovat olleet tyytyväisiä.

– Tärkeintä on yhdessä oleminen ja liikkuminen, hän tiivistää.

Anna palautetta jutusta tai lähetä terveisiä haastatelluille

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Tuiran seurakunta