Kuva: MaxPixel

Hartaus sunnuntaille 24.2.2019

22.2.19

Olenko juuttunut arkeen, johon ei Jumalan Sana kuulu eikä mahdu?


Jospa joku

Luukas kirjasi Jeesuksen kertoman tarinan kylväjästä: Kylväjä lähti kylvämään. Kaunis kielellinen kuva, mutta aika kaukana nykyajasta.

Outoa, että Jeesus puhui silloin kaupunkilaisille, siis heille, joita Luukkaan mukaan oli virrannut ”kaikista kaupungeista” häntä kuulemaan. Tai ehkä ei sittenkään outoa, olihan maanviljely kai heillekin tuttua. Tuskin Jeesus muuten olisi valinnut sellaista vertausta. Minkälaisen vertauksen Jeesus nyt kertoisi kaupunkilaisille, meille?

Luulen, että kuulijoita tuolloin huvitti moinen vertaus; olipa tyhmä kylväjä, kuka nyt heittäisi siemeniä minne sattuu!

Enemmän kuin kylväjä minua mietityttää vertauksen selitys. Se osuu. Ja on niin tätä päivää. Millainen siemen, Sanan kuulija, minä olen? Raamattu on tuttu. Jeesus on tuttu. Kylväjä-vertaus on tuttu. Mutta riittääkö se?

Olenko se tien laitaan pudonnut siemen; kuulen, mutta hylkään? Vai se kalliolle pudonnut siemen; luen Sanaa jos muistan ja jaksan? Siivet kelpaavat, juuret ei.
Vai olenko se ohdakkeisiini tukahtunut siemen, huoliini ja haluihini takertunut? Juuttunut arkeen, johon ei Jumalan Sana kuulu eikä mahdu?

Luulen, ei vaan häpeäkseni tunnustan, että olen kaikkea tuota. Kristus, armahda!

Jumala on kyllä ihmeellinen kylväjä; kaiken tuon tietäen hän silti ja yhä kylvää myös tien laitaan ja kalliolle ja ohdakkeisiin. Jospa sielläkin olisi vähän hyvää maata… Jospa joku tahtoisi pysyä sanassa, yrittää täyttää Kylväjän tahdon ja kestää, kasvaa, tuottaa satoa. Jospa tuo Piakin…

Pia Perkiö

Kirjoittaja on kirjailija

Sunnuntai 24.2.2019
2. sunnuntai ennen paastonaikaa
Psalmi: Ps. 44:2–5
1. lukukappale: Jes. 55:6–11
2. lukukappale: Ap. t. 16:9–15
Evankeliumi: Luuk. 8:4–15

Tämän sunnuntain evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan
sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen
opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa
luottaen siihen, että Jumalaantaa aikanaan kasvun.

 

Ps. 44: 2–5

Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,
isämme ovat meille kertoneet,
minkä teon sinä teit heidän päivinään,
muinaisina aikoina.
Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat
ja istutit isämme tähän maahan,
sinä murskasit kansat
ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata
omalla miekallaan,
ei heidän oma voimansa
vienyt heitä voittoon,
vaan sinun oikea kätesi,
sinun voimasi ja kirkkautesi,
sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,
sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

 

Jes. 55: 6–11

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä
ja väärintekijä juonensa,
kääntyköön takaisin Herran luo,
sillä hän armahtaa,
turvautukoon Jumalaan,
sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä,
niin korkealla ovat minun tieni
teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni
teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan,
joka minun suustani lähtee:
se ei tyhjänä palaa
vaan täyttää tehtävän,
jonka minä sille annan,
ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän.

 

Ap. t. 16: 9–15

Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.
    Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä.
    Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.

 

Luuk. 8: 4–15

Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti.
Hän sanoi:
”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko