Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 3.2.2019

1.2.19

Pienikin valo antaa voimaa

Joulusta on mennyt 40 päivää ja silloin Jeesus vietiin lain mukaan temppeliin. Kynttilänpäivän – küünlapäev – nimi tulee siitä tästä, että juuri tänä pyhänä oli tapana vihkiä kirkossa käyttöön koko vuoden aikana käytettävät kynttilät.

Voisi sanoa, että kynttilänpäivän merkitys on valon voitto maailmassa. Valo on mahtavaa.
Talvi on meillä aika pitkä ja aika pimeä. Se lisää masennusta, siksi pimeyttä vastaan on taisteltava. Varmasti juuri tämän takia pohjoismainen asuntojen valaisutyyli on hyvin laadukasta.

Kynttilänvalo eroa kuitenkin sähkövalosta siinä, että kynttilänvalo se on luonnollista ja antaa lämpöä. Siispä sytytämme kynttilän juuri silloin, kun elämässä tarvitaan tukea.

Kastekynttilä antaa elämälle valoisan alun ja toivon siitä, että Jumala johtaa kastetun elämää.

Haudalla sytytetty kynttilä kertoo surusta ja toivosta, että poisnukkunut ihminen löytää tien valoisaan paikkaan.

Jouluna, vuoden pimeämpänä aikana sytytetään kuuseen kynttilöitä tuomaan valoa pimeyteen.

Jeesus vietiin jo pikkuvauvana mukaan temppeliin, kuten silloin oli tapana ja kuten laki määräsi. Meidän elämässämme voi kirkko olla tukea antava voima juuri silloin, kun muualta ei apua löydy.

Aina, kun elämässä on kysymyksiä ja ongelmia, voi mennä kirkkoon, etsiä sieltä tukea. Siellä saa sytyttää kynttilän tai kotona ja ajatella sen valossa elämän tärkeitä kysymyksiä sekä asioita ja arvoja, jotka kantavat.

Pienikin valo voittaa pimeyden. Se antaa voimaa mennä eteenpäin.

Kaido Soom

Kirjoittaja on Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja Viron luterilaisen kirkon pappi

 

Sunnuntai 3.2.2019, Kynttilänpäivä

Psalmi: Ps. 48:11-15
1. lukukappale: Jes. 52:8-10
2. lukukappale: 2. Kor. 3:18-4:6
Evankeliumi: Luuk. 2:22-33

 

Keskiajalla Kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

 

Ps. 48: 11-15

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi,
kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit,
sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit.
Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja,
niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala!
Hän on Jumalamme ajasta aikaan.
Hän johdattaa meitä ainiaan.

 

Jes. 52: 8-10

Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon,
ja kaikki yhtyvät iloon,
sillä omin silmin he näkevät,
kuinka Herra palaa Siioniin.
Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot,
kaikki yhdessä iloitkaa!
Herra on antanut kansalleen lohdutuksen,
hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin!
Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman
kaikkien kansojen silmien edessä,
niin että maan kaikki ääret näkevät
pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.

 

2. Kor. 3: 18-4: 6

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.

 

Luuk. 2: 22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko