Rohkaistu lähtemään mukaan joukkoon

18.2.19

Seurakunnan järjestämä tilaisuus voi olla ensimmäinen helppo askel uskaltautua mukaan ihmisten pariin.


Minna Kolistaja RT arkisto

Koetko kaipaavasi seuraa, mutta et saa hakeuduttua toisten ihmisten pariin? Tunnetko olosi yksinäiseksi, pelkäätkö ”mökkiytyväsi” kotiin?

Limingan seurakunnan diakoniatyöntekijä Ritva Sassali kohtaa työssään ihmisiä, joille on muodostunut isoksi ongelmaksi se, että rohkeus lähteä ihmisten pariin puuttuu.

– Kynnys lähteä liikkeelle voi joskus muodostus hirvittävän korkeaksi, Sassali tietää.

– Muuta lääkettä ei oikein ole kuin ottaa itse rohkeasti ensimmäinen askel, hän jatkaa.

Rohkaistumista kaipaavaa Sassali kannustaa haastamaan itsensä:

– Mieti, mitä tapahtuisi, jos lähtisitkin mukaan. Tuskin mitään kamalaa. Entä mitä tapahtuisi, jos jossakin tilaisuudessa tervehtisit tai vaikkapa puhuttelisit jotakuta, joka ei ole sinulle entuudestaan tuttu? Jo toisen huomioiminen tervehtimällä voi olla tuttavuuden alku.

Sassali on monet kerrat kuullut, kuinka palkitsevaksi ihmisten ilmoille lähtenyt on rohkaistumisensa jälkikäteen kokenut.

– Moni on iloisena ihan ääneen todennut, että kyllä kannatti lähteä. Yhteisöllisyyden kokemus on palkitseva tunne.

Jumalanpalveluksessa: rauhassa, mutta ihmisten keskellä

Sassalin mielestä esimerkiksi jumalanpalvelukseen lähteminen voi olla ensimmäinen helppo askel ihmisten pariin rohkaistumisessa.

– Jumalanpalveluksessa ollaan koolla yhdessä, seurakuntana. Siellä voi olla omien ajatustensa kanssa mutta samalla kokea yhteyttä. Jumalanpalveluksessa kukaan ei ole vaatimassa osallistujalta mitään. Kenellekään ei tarvitse puhua, ellei itse niin halua. Kirkkokahveilla jumalanpalveluksen jälkeen voi kylläkin syntyä mukavia pieniä kohtaamisia.

Yhteisöllisyyden kokemus on palkitseva tunne, sanoo Ritva Sassali.

Seurakunnat tarjoavat Sassalin mielestä monenlaisia mahdollisuuksia harjoitella mukaan ihmisjoukkoon rohkaistumista.

– Menoja on tarjolla jos vaikka minkälaisia, näkeehän sen Rauhan Tervehdyksestäkin.

Esimerkiksi Limingan seurakunta järjestää maaliskuussa naisten retken Pelloon.

– Nämä retket ovat yksi hyvä paikka tutustua ihmisiin. Pellon-retkelläkin istutaan bussissa kolmisen tuntia suuntaansa ja perillä tutustutaan muutamiin kohteisiin. Samalla, vähän kuin vaivihkaa, on mahdollista tutustua toisiin retkellä olijoihin.

 

Mieti, mitä tapahtuisi,

jos lähtisitkin mukaan.

Tuskin mitään kamalaa.

Ritva Sassali

 

Toisinaan tutustuminen voi syventyä ystävyydeksi. Esimerkiksi Limingan esikkoryhmä eli ensimmäisen lapsensa saaneet naiset ovat halunneet jatkaa tapaamisia omatoimisesti keskenään sen jälkeen kun seurakunnan järjestämät tapaamiset ovat päättyneet.

– Osasta äitejä tullut pitkäaikaisia ystäviä, Sassali tietää.

Myös seurakunnan eläkeläisten kerhossa tullaan tutuiksi ja ystävystytään.

– Nimenomaan ikäihmiset kokevat toisinaan syvää yksinäisyyttä, kun puoliso on kuollut ja koti hiljentynyt jälkikasvusta.

– Työikäiset saavat ihmiskontakteja työpaikallaan. Väliinputoajia ovat tosin pitkälle sairauslomalle tai työttömiksi joutuvat.

Seurakuntakin voi lähteä liikkeelle

Jos ihminen itse ei saa lähetyksi liikkeelle, liikkeelle lähtijä voi olla seurakunta. Limingassa seurakunnan ystäväpalvelun vapaaehtoiset käyvät tervehtimässä yksinäisiä tuntevia näiden kotona.

– Yksinäisyyden kokemus pitää ensin saada sanotuksi esimerkiksi diakoniatyöntekijöille. Muuten emme voi tietää, ketkä kotikäyntiä odottavat.

Yksinolo ei aina ole ahdistavaa.

– On myös hyvää yksinoloa, jolloin ihminen nauttii saadessaan olla itsekseen omien ajatustensa kanssa.

Sassali muistuttaa, että välillä on tärkeä kohdata hiljaisuuttakin.

– Ei koko aikaa tarvitse touhuta, harrastaa ja olla menossa. Välillä pitää laittaa kaikki laitteet kiinni ja rauhoittua. Ehkä pysähtymistä joskus ihan pelätään? Sassali miettii.

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Seurakunnat