Professori: Opetus sukupuolen valinnaisuudesta lisää sukupuoliahdistusta
Suomen koululaitokseen on tuotu radikaalia sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta, joka väittää sukupuolen riippuvan yksilön valinnasta ja rohkaisee nuoria kokeilemaan erilaisia seksuaalisen käyttäytymisen muotoja esittämällä ne kaikki samanarvoisina, sanoo Tapio Puolimatka.
Jyväskylän yliopiston professorin mukaan opetus sukupuolen valinnaisuudesta altistaa nuoria sukupuoliselle hämmennykselle ja edistää sukupuoliahdistuksen leviämistä.
Koulun tehtävänä on Puolimatkan mukaan tukea nuorten sukupuoli-identiteetin eheytymistä tavalla, joka ei saata nuorta ristiriitaan oman kehonsa kanssa.
– Puolustajiensa hyvistä tarkoitusperistä huolimatta niin sanottu kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus ei onnistu suojelemaan nuorten seksuaalista koskemattomuutta ja moraalista eheyttä, vaan ennemminkin luo lapsiin ja nuoriin asenteita, jotka altistavat heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle, Puolimatka näkee.
Puolimatkan mielestä valtiovallalla ei ole oikeutta kaventaa vanhempien kasvatusoikeutta sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessa niin, että jo 15-vuotiaat saavat itse määrittää juridisen sukupuolensa ja 12-vuotiaat sosiaaliviranomaisten hyväksynnällä.
Puolimatkan mukaan translain kokonaisuudistusta ajavien ehdotus sisältää monia ongelmia.
– Se tekisi vanhemmille vaikeaksi auttaa lapsia vastustamaan yhteiskunnassa vallalle päässyttä mielikuvaa sukupuolen vaihdettavuudesta.
Puolimatka alusti aiheesta viime viikolla eduskunnan Kansalaisinfossa yleisötilaisuudessa, jonka otsikko oli Sukupuoli-ideologia yhteiskunnallisen vallankäytön välineenä. Tilaisuuden järjestivät Kristillisdemokraatit.
Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä
(julkaistu Postia & Palautetta -palstalla 31.1.2019)
Professori Puolimatkan ajatusten äärellä
Postia & ja palautetta -palstalla (31.1.2019) oli kirjoitus, jossa esiteltiin professori Tapio Puolimatkan ajatuksia nuorten sukupuoli-identiteetin kehittymisestä. Puolimatka oli alustanut aiheesta Kristillisdemokraattien järjestämässä tilaisuudessa, jonka otsikkona oli ollut Sukupuoli-ideologia yhteiskunnallisen vallankäytön välineenä.
Puolimatka oli kirjoituksen mukaan ollut huolissaan siitä, että Suomen koululaitokseen tuotu seksuaalikasvatus opettaa sukupuolen olevan vaihdettavissa ja riippuvainen yksilön valinnasta. Tämä altistaa Puolimatkan mukaan nuoria hämmennykselle ja ahdistukselle. Lisäksi Puolimatka oli esittänyt, että kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus ei suojele nuorten koskemattomuutta ja moraalista eheyttä, vaan luo asenteita, jotka altistavat heitä hyväksikäytölle.
On ymmärrettävää, että nykyinen keskustelu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta hämmentää ja ahdistaa osaa ihmisistä. Olisi varmasti helpompi käsitellä todellisuutta, jossa miehet ovat miehiä, naiset naisia, ja kaikki heteroseksuaaleja. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta. Ei ole koskaan ollutkaan.
Joukossamme on aina ollut ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät asetu niihin muotteihin ja lokeroihin, joihin muut heitä yrittävät työntää. Tähän todellisuuteen on tänä päivänä havahduttu yhä voimallisemmin, mikä näkyy myös seksuaalikasvatuksen uudistumisena.
Professori Puolimatka ja kristillisdemokraatit nimeävät tämän lisääntyvän tietoisuuden ”sukupuoli-ideologiaksi”, jolla käytetään valtaa yhteiskunnassamme. Ilmeisesti haluna onkin nyt työntää valtavirrasta poikkeavat ihmiset takaisin muotteihin, lokeroihin ja kaappiin.
Puolimatkan puheista välittyy joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys siitä, mitä tämän päivän opetus sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ajaa takaa. Ei ole kysymys siitä, että sukupuolta voitaisiin tai haluttaisiin vaihtaa kuin paitaa. Kyse on siitä, että kasvatuksessa otettaisiin entistä paremmin huomioon myös ne nuoret ihmiset, jotka eivät tunne ahtaita muotteja ja lokeroita omikseen.
Väkivaltainen lokeroiminen ei edesauta sukupuoli-identiteetin eheytymistä sellaisella nuorella, joka ei näihin lokeroihin pysty menemään. Huolestuttavaa on myös se, että kirjoituksen mukaan Puolimatka esittää nuorten omat, kokonaisvaltaisesta seksuaalikasvatuksesta saadut asenteet yhtenä syynä hyväksikäytetyksi joutumiselle.
Hyväksikäyttötapauksissa syyllisenä on pidettävä väkivallantekijää, sen sijaan että nuoria itseään syyllistettäisiin.
Joonas Vapaavuori
seurakuntapastori, Oulu
Normittomuus altistaa hyväksikäytölle
Joonas Vapaavuori (RT 7.2.2019) pitää haitallisena ja lokeroivana luonnontieteellistä sukupuolikäsitystä, jonka mukaan sukupuoli on muuttumaton ja kaksiarvoinen kehollinen ominaisuus. Sen sijaan hän puolustaa itsemäärittelyyn perustuvaa sukupuolikäsitystä.
Psykiatri Paul McHughin mukaan itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsitys voi kuitenkin vieraannuttaa nuoria kehollisista tosiasioista ja johtaa heitä etsimään ongelmiensa ratkaisua hormonihoidoista ja sukupuolenkorjausleikkauksista, joita yhä useampi myöhemmin katuu.
Sosiologi Lisa Littmanin tutkimusten mukaan sosiaalisella tartunnalla on tärkeä merkitys erityisesti nuorten tyttöjen parissa leviävän äkillisesti alkavan sukupuoliahdistuksen kehityksessä. Verkossa ja sosiaalisissa kontakteissa leviävä liike saa vahvistusta kouluopetuksesta, jonka mukaan jokainen voi itse määritellä sukupuolensa.
Vapaavuori puolustaa WHO:n seksuaalikasvatusmallia, jonka mukaan esimerkiksi 9−12-vuotiaat lapset on opetettava ”tekemään tietoinen päätös hankkia tai olla hankkimatta seksuaalisia kokemuksia”.
Tällainen opetus luo lasten ja nuorten mieleen odotuksen, että heillä tulee olemaan sarja satunnaisia seksuaalisuhteita. Tämän odotuksen pohjalta nuoren on vaikea tunnistaa hyväksikäyttöä. Sitä varten nuoret tarvitsevat avioliiton ja perhe-elämän merkitystä korostavan seksuaalikasvatuksen tarjoamia kriteereitä.
Nuorten hyväksikäyttöä kommentoinut prof. David Paton katsoo virallisten seksuaalikasvatusohjelmien muokanneen nuoriin asenteita, jotka ovat altistaneet heitä systemaattiselle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Ehkäisyvälineiden helppo saatavuus hänen mukaansa ”vähentää seksuaalisen aktiivisuuden hintaa ja tekee todennäköisemmäksi (ainakin joidenkin teinien kohdalla) että he alaikäisinä alkavat elää seksuaalisuhteissa”.
Rajat rikkova seksuaaliopetus aktivoi seksuaalisesti nuoria ja altistaa heidät hyväksikäytölle osaltaan siksi, että ”ennenaikainen seksuaalinen aktiviteetti häiritsee lasten kasvatettavuutta” ja erottaa heidät vanhempiensa ohjauksesta, kuten Sigmund Freud totesi.
Tapio Puolimatka
professori, Jyväskylä
Vastaus professori Puolimatkan kirjoitukseen
Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa (RT 14.2.2019), että pidän ”haitallisena ja lokeroivana luonnontieteellistä sukupuolikäsitystä, jonka mukaan sukupuoli on muuttumaton ja kaksiarvoinen kehollinen ominaisuus.”
En suinkaan tahdo kyseenalaistaa tätä paljain silminkin havaittavaa todellisuutta, jossa mies- ja naissukupuoli ilmenevät ihmisissä fyysisinä eroavaisuuksina. Sukupuoli ymmärretään kuitenkin nykyisin fyysisiä ominaisuuksiamme laajempana ilmiönä. ”Sosiaalinen sukupuoli on termi, jolla on tarkoitettu niitä rooleja, odotuksia ja merkityksiä, joita sukupuoliin liitetään.” ja ”Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan henkilön omaa kokemusta sukupuolestaan sekä tapaa ilmaista sukupuoltaan esimerkiksi pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla.” (THL)
Jos lähestymme ihmisen sukupuolisuutta vain hänen fyysisten ominaisuuksiensa kautta, jätämme paljon huomioimatta ja sorrumme yleistyksiin ja lokerointiin.
Professori Puolimatka tuo esiin WHO:n suosituksen opettaa 9-12-vuotiaat lapset ”tekemään tietoinen päätös hankkia tai olla hankkimatta seksuaalisia kokemuksia” Tämä johtaa hänen mukaansa siihen että lapset odottavat elämältään useita satunnaisia seksisuhteita, ja heidän kykynsä tunnistaa hyväksikäyttö jää heikoksi. Nämä johtopäätökset ovat Puolimatkan omia, eivätkä ne millään tavoin ole suoraa seurausta WHO:n suuntaviivoista.
Yhä nuoremmat lapset ovat tekemisissä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten kanssa varsinkin netin ja sosiaalisen median kautta, ja saattavat joutua hämmentäviin ja vaarallisiinkin tilanteisiin. Sen vuoksi on tärkeää, että jo mainitussa 9-12-vuotiaiden ikäluokassa korostetaan oikeutta koskemattomuuteen ja oikeuksia päättää omasta kehosta.
Edellä oleva lainaus WHO:lta herättää kieltämättä kysymyksiä, mutta asiaa selventää tutustuminen internetistä löytyvään englanninkieliseen versioon International Technical Guidance on Sexuality Education, jossa mainittu tavoite asettuu laajempaan yhteyteensä. Sen tarkoitus on tähdentää, kuinka tärkeää jo esiteinien on tiedostaa omien päätöstensä kauaskantoiset seuraukset. Esimerkiksi tietoinen päätös pidättäytyä varhaisesta seksuaalielämän aloittamisesta on ohjeistuksen mukaan turvallisin keino ehkäistä sukupuolitauteja ja varhaisia raskauksia. WHO:n standardit ohjaavat ikäluokkaa niin ikään ”hyväksymään sitoutuminen, vastuu ja rehellisyys ihmissuhteiden perustaksi”.
Ehkäisyvälineiden helppo saatavuus on Puolimatkan esiin nostaman professori David Patonin mukaan ongelma, sillä se kannustaa aikaiseen seksuaalielämän aloittamiseen. Seksuaalivalistuksen ja ehkäisyvälineiden helpon saatavuuden hyvinä puolina on kuitenkin syytä mainita muun muassa sukupuolitautien ja raskaudenkeskeytysten väheneminen. Esimerkiksi Vantaalla ilmainen ehkäisy vähensi teiniraskauksia kolmanneksella ja abortteja noin viidenneksellä.
Käsillä olevista aiheista on saatavilla mitä moninaisimpia tutkimuksia, ja epäilemättä jokainen voi löytää niiden seasta myös omia näkemyksiä tukevaa aineistoa. Professori Puolimatkan mainitseman Brownin yliopiston tutkijan Lisa Littmanin tutkimus transseksuaalien identiteettikokemuksista on metodologiansa vuoksi saanut ristiriitaisen vastaanoton sekä trans-yhteisössä että Brownin yliopistossa.
Täytyy muistaa, että monien tutkimusten taustalla vaikuttavat tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi monenlaiset poliittiset, uskonnolliset ja ideologiset tekijät.
Joonas Vapaavuori
seurakuntapastori, Oulu
Mitä mieltä sinä olet aiheesta?