Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 17.3.

15.3.19

Me saamme rukoilla hädässä.
Jumala kuulee ja auttaa.


Avun pyytäminen on osa elämää

Sairaudet ja muut ongelmat ovat aina vaikeita, mutta joskus ne ovat myös toivottomia. Ihminen haluaa itse hallita elämää, vaikka elämässä on monia tilanteita, jolloin se ei onnistu.

Elämän ongelmissa meissä heräävät kysymykset, jotka alkavat usein sanalla ”miksi”. Miksi juuri minä?

Näihin kysymyksiin ei yleensä ole vastauksia.

Toivottomassa tilanteessa ihminen etsii apua kaikkialta. Kysymme neuvoa ystäviltä, työkavereilta, lääkäreiltä. Joskus saamme apua, joskus emme.

Jumala tulee mieleemme yleensä vasta viimeisessä hädässä, vasta kun ihmisresurssit ovat loppuneet. Palautamme mieleemme Jumalan, jonka kanssa olemme ehkä viimeisen kerran olleet tekemisessä rippikoulussa tai lapsen kasteessa.

Auttaisiko Jumala meitä hädässä?

Raamatusta voimme nähdä, miten Jeesus auttoi sairaita, syntisiä, arvottomia. Jeesus rakasti ja rakastaa jokaista ihmistä. Jeesus on ollut sekä ihminen että Jumala. Ihmisenä hän ymmärtää meidän ongelmiamme, Jumalana hän pystyy auttamaan meitä.
Me saamme rukoilla hädässä. Jumala kuulee ja auttaa.

Kun ihminen kokee Jumalan apua, silloin hänessä syntyy usko. Usko ja rukous sitoutuvat toisiinsa. Ihminen on rukoillut ja Jumala auttanut. Ja toisaalta ihminen rukoilee silloin kun hän uskoo.

Kirkko on ollut läsnä tässä maailmassa jo lähes kaksi tuhatta vuotta. Se on kaikkein pisimpään toiminut organisaatio.

Jo kirkon olemassaolo kertoo siitä, että ihminen voi elämässään kokea ja tarvita Jumalaa ja hänen apuaan.

Kaido Soom

Kirjoittaja on Tarton yliopiston lehtori ja Viron kirkon pappi

 

 

Sunnuntai 17.3, 2. paastonajan sunnuntai
Ps. 25:1-10
2. Aik. 20:1-9
1. Tess. 4:1-8
Evankeliumi: Matt. 15:21-28

Pyhän nimi Muista minua tulee päivän Psalmitekstistä. Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän liittyvät rukous ja usko.

 

 

Ps 25:1-10

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

 

2. Aik. 20: 1-9

Moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia. Josafatille tultiin ilmoittamaan: ”Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan.”
    Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston. Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.
    Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, ja sanoi: ”Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: ’Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.’”

 

1. Tess. 4: 1-8

Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.

 

Matt. 15: 21-28

Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko