Kuva: Anna-Mari Kilpijärvi

Hartaus sunnuntaille 31.3.2019

29.3.19

"Leipäsunnuntain" päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta.


Taloustieteen lähtökohtana ovat ihmisten rajattomat tarpeet ja toisaalta rajalliset resurssit vastata noihin loppumattomiin vaatimuksiin. Tässä maailmassa on aina pulaa ravinnosta, mutta vieläkin kipeämmin tyytyväisyydestä. Toimillaan Jeesus osoittaa olevansa Luoja. Hänen resurssinsa eivät tunne rajoja. Hän voi ruokkia tuhannet nälkäiset muutamalla ohraleipäisellä. Sopii Darwinin hahmotteleman evoluutiomekanismin yrittää samaa. Jeesus ei odottele miljardeja vuosia, vaan ottaa vaatimattomat köyhän eväät, rukoilee ja jakaa. Tähän menettelytapaan ei trendikäs bisneslogiikka taivu.

Entäpä politiikka? Jeesus on juuri saavuttanut mediasuosionsa huipun, hänestä on tullut ”feimi”. Yhteiskunnallisesti valveutuneet kansalaiset ovat yksimielisesti nostamassa Jeesusta politiikan huipulle, vaikkapa kuninkaaksi asti. Voisiko kukaan täysjärkinen kieltäytyä kunniasta? Jeesus voi. Hän vetäytyy erämaan hiljaisuuteen, yksinään. Jeesus ei mielistele älymystöä, mediaa, ei kansan syviä rivejä. Ei edes minua tai sinua. Galilean kukkuloiden autiudessa ei ”vox populi” kaiuta seireenilauluaan. Jeesus tuli uhraamaan itsensä ihmiskunnan syntiongelman vuoksi — ei nälän, ei ilmastonmuutoksen, ei poliittisen korruption, ei itsetunto-ongelmien vuoksi.

Haluaisin rakentaa itseni näköisen jumalan. Sellaisen, joka sopisi minun arvoilleni, mielipiteilleni ja nykyiseen elämäntilanteeseeni. Mutta Jeesus ei suostu epäjumalaksi. Hän edellyttää seuraajiltaan ehdottomuutta. Ota ristisi ja seuraa kuningasta, jonka seurassa saatat unohtaa entiset prioriteettisi. Tarjolla on kuulemma myös elävää vettä, joka sammuttaa loppumattoman janon.

Esa Mangeloja
Kirjoittaja on takapenkin fariseus ja taloustieteen dosentti

 

Tätä pyhää on sanottu puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Toinen nimitys on leipäsunnuntai, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. Sisällöltään tämä sunnuntai sivuaa kiirastorstain aihepiiriä.

 

Psalmi: Ps. 84:6-10, 13
1. lukukappale: 5. Moos. 8:2-3
2. lukukappale: 1. Kor. 10:1-6
Evankeliumi: Joh. 6:1-15

 

Ps. 84: 6-10, 13

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
  Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
  sinne puhkeaa virvoittava lähde,
  ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
  Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
  älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!

5. Moos. 8: 2-3

Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.

 

1. Kor. 10: 1-6

Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät.

 

Joh. 6: 1-15

Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko