Rajakylän koulun VALO-luokan oppilaat perehdyttivät suomalaistoverinsa maihin ja ympäristöön, joista he ovat joutuneet lähtemään.

Kaukaiset kotimaat tutuiksi – Rajakylän koulussa syntyi harvinaislaatuinen näyttely

15.3.19

Maahanmuuttajalapset kertoivat koulutovereilleen kotiseudustaan modernia tekniikkaa hyödyntämällä.


Riitta Hirvonen Teija Salmi

Maahanmuuttajalapset saattavat olla arkoja kertomaan lähtömaastaan, mikäli kotimaahan liittyy surullisia, ehkä traagisiakin muistoja.  Kipeys aiheeseen voi tulla esimerkiksi siitä, että pakomatkaan on liittynyt jännitystä, kuten Välimeren ylitys täpötäydessä veneessä.

Opettaja Teija Salmi Rajakylän koulusta mietti, miten aiheesta voitaisiin puhua luokassa turvallisesti, sillä myös hän itse on kokenut välillä epävarmuutta tarttua aiheeseen.

Salmen huomion mukaan maahanmuuttajalapsi kuitenkin haluaa, että hänen kotimaansa ja historiansa tulevat nähdyksi ja arvostetuksi koululuokassa.

Salmen VALO-luokan kahdeksan oppilasta ovat neljästä eri maasta, muun muassa Syyriasta ja Eritreasta. Alakoulun  oppilaat ovat 7–11-vuotiaita ja yläkoulun 13–17-vuotiaita.

Opettajan oivallus oli perehtyä herkkään aiheeseen ympäristön näkökulmasta. Oppilaat, joista osa on ollut VALO-luokalla vasta muutaman kuukauden, saivat kertoa, mistä maasta he ovat tulleet, mutta ennen kaikkea millaisia kasveja ja mitä eläimiä lasten kotiseudulla on. Millainen oli heidän kotinsa lähiluonto?

Rajakylän koululla syntyi lopulta aiheesta näyttely, jossa Salmen johdolla hyödynnettiin myös digitalisaatiota, tieto- ja viestintäteknologiaa, sekä koulumaailmasta tuttua ilmiöoppimista.

Työ alkoi pienoismalleista pahvilaatikoissa

Salmi kertoo, että aiheen työstäminen alkoi perinteisesti pienoismallin askartelulla pahvilaatikkoon.

Materiaaleina käytettiin erilaisia kankaita, pahveja, papereita, kuvia, muovailuvahaa. Niiden avulla lapset saivat rakentaa taakse jäänyttä entisen kotinsa ympäristöä.

Kun pienoismalli oli valmis, lapset kertoivat videolle suomen kielellä, miltä kotiseudulla näytti.

Video kuvattiin Green screen -tekniikkaa käyttäen. Lapsen tekemä pienoismalli toimi videon taustana ja videota katsellessa näytti siltä, että lapsi on kertomassa asioita pienoismallinsa sisällä.

– Upeita videoita, opettaja kuvailee.

Kun luovuus oli lähtenyt lentoon, työskentelyssä hyödynnettiin vielä lisää modernia nykytekniikkaa, kuten lisättyä todellisuutta. Sen kautta myös koulun muut oppilaat pääsivät katsomaan näyttelyn videoita.

Teija Salmi pitää tärkeänä näyttelyn valmistelutyössä sitä, että oppilaat saivat käsillä tehdessään keskittyä omaan taustaansa samalla paikantaen itseään uuteen kotimaahansa.

– Jos tällainen eheyttävä kokemus vanhan ja uuden välillä syntyi, me onnistuimme. Videoiden avulla myös koulun muut oppilaat ja opettajat pääsivät ”matkustamaan”  ja uusien koulutovereiden maailmat avautuivat paremmin.

Näyttelyn avajaisiin oppilaat saivat kutsua suomalaisia koulukavereitaan. Tilaisuudessa oli perinteisen käytännön mukaan tarjolla pientä purtavaa ja kuohuvaa limsajuomaa.

VALO-lyhenne tarkoittaa valmistavaa opetusta. Teija Salmen oppilaiden lisäksi näyttelyn toteuttamiseen osallistuivat VALO-luokan yläkoulun oppilaat opettajansa Maija Kallion johdolla.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen