Kolumni: Sambian malliin

6.3.19

Naisten alistettu asema täällä kolmannessa maailmassa ei ehkä olekaan koko totuus, kirjoittaa lähetystyöntekijä Saara Kalaluka.


Saara Kalaluka Jarmo Kulonen

Perjantaina 8. maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Se on täällä Sambiassa kansallinen vapaapäivä.

Naisilla on tässä maassa pieniä etuoikeuksia. Kerran kuukaudessa työpaikalta poissaolon syyksi voi ilmoittaa ”äitienpäivän” (Mothers’ day), ja päivän poissaolo ilman muuta selittelyä on hyväksytty. Kuukautisten ensimmäinen, kivuliain päivä, menee armollisemmin näin.

Perinteisissä heimokulttuureissa naisilla on sananvaltaa, varsinkin vanhemmilla naisilla. Esimerkiksi lännessä nkonya-heimon parissa uusi päällikkö valitaan vasta kun kylänvanhin nainen on valinnan vahvistanut.

Kylän päämies – myös ollessaan nainen – komentaa ruotuun niin naiset kuin miehetkin, jos perinteen mukaisesta käyttäytymisestä poiketaan. Usein juuri naiset kokevat velvollisuudekseen kulttuurin ylläpitämisen – taas: varsinkin vanhemmat.

Huomaan miettiväni usein tasa-arvon vaatimusta, erityisesti täällä toisen kulttuurin keskellä.

Naisten ei tarvitse olla miehiä, he saavat olla naisia joiksi heidät on luotu, ajattelevat sambialaiset naiset. Naisten alistettu asema täällä kolmannessa maailmassa ei ehkä olekaan koko totuus.
Se on niin kuin teini-ikäinen poikani joskus suutuspäissään huudahti: kunnioitus ansaitaan, ei se käskemällä synny.

Sen naiset ovat täällä kyllä tehneet. Työtä riittää kuitenkin vielä naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta: kaikille kuuluu jakamattomasti tasavertainen oikeus koulutukseen, terveydenhuoltopalveluiden saavutettavuus, oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja turvalliseen lapsuuteen.

Eläköön naiset, nyt on juhlan paikka. Ja naistenpäivänä ovat vapaalla Sambiassa myös miehet.

Kirjoittaja koordinoi Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyötä eteläisessä Afrikassa.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä