Kuva: Marjo Koski-Vähälä

Kolumni: Nuoruuden tärkeistä hetkistä syntyy muistijälkiä kirkkotielle

21.3.19

Mitä muistelemme kiikkustuolissa? Marjo Koski-Vähälä kysyy.


Televisio-ohjelmassa ala-asteikäisiltä kysyttiin, mitä nuori tekee nykyisin. Oli herännyt ajatus siitä, että nuorten ajatuksia pitäisi kirjata talteen, koska nykynuoret elävät jo niin erilaista aikaa kuin nuoret vaikkapa 10, 20 tai 50 vuotta sitten.

Mitä nuoret vastasivat? – Pelaan, pelaan, pelaan… ja sitten pientä tyylinäytettä flossauksesta. Eräs poika sanoi: Tätä on kiva pappana muistella!

Heräsi mielenkiinto, mihin kohti listaa mahtaisi seurakunnan toiminta sijoittua.

Kun mietin omaa elämääni, saan muistikuviini mukaan lauluja kerhoajoilta ja heti mielessä soi: ”Milläs minä pääsen taivaaseen?”. Samoin mieleeni nousee väläyksiä partion yöretkiltä, rippikouluajoilta ja mukavia muistoja gospel-konserteista.

Erityisesti muistan nuorten toimintamme kotiseuroineen ja tapahtumineen. Kuinka hienoa oli se, että meitä nuoria oli monta kymmentä ja halusimme viikoittain kokoontua yhteen ja pitää Sanaa mukanamme.

Sillä on merkitystä, että on lapsena päässyt mukaan seurakunnan kerhoon ja kirkkotie on tullut tutuks. Se antaa turvallista pohjaa elämällemme. Silloin myös nuorena on helpompi löytää tie seurakuntaan.

Nuori on herkkä. Hänen etsiessään omaa paikkaansa elämässä seurakunnan työntekijät ja seurakuntalaiset ovat tärkeässä asemassa.

Meidän on tärkeää toivottaa nuori tervetulleeksi oman seurakunnan toimintaan ja antaa hänelle mahdollisuuksia toimia.

Näistä kaikista lapsuuden ja nuoruuden tärkeistä hetkistä saamme muistijälkiä elämämme polulle. Ja se polku johtaa meitä aikuisenakin kirkkotielle.

Sitä kaikkea on mukava sitten kiikkustuolissa muistella.

Kirjoittaja on Lumijoen seurakunnan diakonissa-seurakuntasihteeri

Erityisesti muistan nuorten-toiminnan kotiseuroineen.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Lumijoen seurakunta Näkemyksiä