Kuva: SLS toiminnanjohtaja Rolf Steffansson ja Laura Siltala
Keskustelutilaisuuden kehitysyhteistyöstä Oulussa juonsi toimittaja Laura Siltala. Yksi hänen haastateltavistaan oli Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson.

Onnistumiset pääosissa

21.3.19

Väestön uskonnollistuessa kirkkojen kehitysyhteistyölle on kysyntää. Näin todettiin tilaisuudessa, jossa kehitysyhteistyötä tekevät Fida ja Suomen Lähetysseura kertoivat kehitysyhteistyön onnistuneista tuloksista.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Kirja voi olla parahdus: ei asia ihan noinkaan ole! Kehitysyhteistyössä tapahtuu myös paljon hyviä asioita.

Helmikuussa ilmestynyt Kansalaisjärjestöt, uskonto ja kestävä kehitys -teos on puheenvuoro kansalaisjärjestöjen, kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tekemän kehitysyhteistyön puolesta.

Leikkaukset olivat viimeinen pisara

Kehitysyhteistyötä arvioi kriittisesti muutama vuosi sitten suurlähettiläänä toiminut Matti Kääriäinen. Hän kuvaili kehitysyhteistyötä jopa kiroukseksi.

Lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevän Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola ei tuolloin niellyt arvostelua sellaisenaan. Kun vielä hallitus kautensa aluksi Juha Sipilän johdolla leikkasi kehitysyhteistyöstä noin 300 miljoonaa euroa, alkoi Hakolan mukaan olla aika nostaa keskusteluun myös kehitysyhteistyön myönteiset tulokset ja ihmisten parissa kehitystyön seurauksena herännyt toivo.

Fida otti yhteyttä tuttuun kumppaniinsa Suomen Lähetysseuraan ja yhdessä alkoi syntyä kyselyä, voisiko kehitysyhteistyön tuloksista puhua myös siunauksina.

Uskontoon liittyvää lukutaito on kirkon vahvuus

Tuoreen kirjan synnyn taustalla on myös kielteinen asenne kirkkojen ja uskonnollistaustaisten järjestöjen kehitysyhteistyötä kohtaan. Kirkkoja saatetaan pitää kehityksen jarruina, vaikka Fidan ja Lähetysseuran mukaan ne toimivat paikallisten kumppaneidensa kanssa ruohonjuuritasolla ihmisten arjessa hyvää elämään etsien.

Esimerkiksi Tansaniasa kirkolla on ollut vahva rooli silloin, kun paikalliset kyläpäälliköt keskustelevat tyttöjen silpomisen lopettamisesta. Kun Länsi-Afrikassa taisteltiin ebolaa vastaan, kirkolla oli tärkeä osa hygieniakäytäntöjen parannustyössä ja turvallisten hautajaisjärjestelyjen käyttöönotossa.

Oulussa viime viikolla näyttävästi keskustelutilaisuudessa esitellyn Kansalaisjärjestöt, uskonto ja kestävä kehitys -teoksen yksi huomio on, että myös YK:ssa ja EU:ssa on hiljalleen alettu tiedostaa uskontojen merkittävä rooli ihmisten elämässä ja näin ollen myös kehitysyhteistyössä.

Keskustelutilaisuudessa toistui usein tämä ajatus: Suomesta käsin voi olla vaikea ymmärtää, että maallistunut elämänmuotomme on maailman mittakaavassa poikkeus. Maapallon väestö on tulevaisuudessa jopa aiempaa uskonnollisempaa.

Hyvästä voi puhua ja olla samalla kriittinen

Kehitysyhteistyöstä herättelivät tilaisuudessa keskustelua Harri Hakolan lisäksi Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson sekä Oulun piispa Jukka Keskitalo. Paikalla oli myös muita edustajia Fidasta ja Lähetysseurasta.

Steffanssonin mielestä myönteisiä asioita kehitysyhteistyöstä voidaan kertoa, vaikka samalla silmät ovat auki sille, että kirkkojen ja uskontotaustaisten kansalaisjärjestöjen työ voi sisältää myös käytäntöjä, jotka pitävät yllä esimerkiksi syrjintää.

Järjestöt eivät toimi kuitenkaan ilman tarkastelua. Kehitysyhteistyötä rahoittava ulkoministeriö tekee seurantaa siitä, miten järjestöt toimivat kentällä ja millaisten kumppaneiden kanssa ne toimivat.

Lähestyvät eduskuntavaalit saivat tilaisuuden puhujat, muun muassa piispa Keskitalon, toteamaan, että uusilta ehdokkailta kannattaa rohkeasti kysyä heidän näkemyksiään kehitysyhteistyöstä.

Olisiko seuraavaksi aika palauttaa takaisin ne miljoonat, joita edelliset päättäjät leikkasivat kehitysyhteistyöstä? Tämä voisi piispan mielestä olla yksi kysymys päättäjiksi aikoville.

Maallistunut elämänmuotomme on maailman mittakaavassa poikkeus.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko