Kuva: Espoon hiippakunnan piispan Kaisamari Hintikan vierailu Oulussa 6.3.2019

Sillanrakentajia tarvitaan

12.3.19

Kirkolla on luontainen rooli yhteiseen pöytään kutsujana, toteaa Espoon piispa Kaisamari Hintikka.


Elsi Salovaara Kirsi Schali

Istahtaessaan sohvalle Kaisamari Hintikka laskeskelee, että edellisestä käynnistä Oulussa on reilu vuosikymmen.

Nyt pohjoiseen ovat matkanneet kaikki Espoon hiippakunnan kirkkoherrat ja osa tuomiokapitulin henkilökunnasta. Oman vuotuisen kokouksensa ohella he käyvät vierailulla Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja seurakuntayhtymässä.

Helmikuun alussa piispana aloittanut Hintikka on muutenkin tien päällä.

– Aion kiertää aluksi kaikki 19 oman hiippakuntamme seurakuntaa. Eihän se ole mitään verrattuna teidän hiippakuntanne seurakuntien määrään ja etäisyyksiin, mutta kierrettävää siinä silti on, hän toteaa hymyssä suin.

Hintikka on aiemmin työskennellyt Helsingin yliopistossa, Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla ja Luterilaisen maailmanliiton päämajassa Genevessä.

– Minulta puuttuu perusseurakuntatyön kokemusta, siksikin olen kuuntelevalla asenteella liikkeellä.

Kirkon on oltava aktiivinen keskustelija

Marraskuussa virkaan asetettu Oulun piispa Jukka Keskitalo ja Hintikka ovat piispajoukon uusimmat jäsenet. Molemmat arvostavat yhteiskunnallista keskustelua.

Keskitalo järjesti vastikään ensimmäisen keskustelutilaisuuden, jonne hän kutsui eri tahojen edustajia keskustelemaan turvallisuudesta.

– Yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun kirkolla on tilausta – ja nimenomaan koolle kutsujana, Espoon kollega toteaa.

Hintikan mukaan kaikille olisi hyvä olla tekemisissä myös eri tavoin ajattelevien kanssa. Tällainen ”siedätyshoito” tarjoaa ajatuksia jokaiselle sen oman kuplan ulkopuolelta.

 

Ääripäiden edustajien keskustelu voi olla hedelmätöntä.

— Kaisamari Hintikka

 

Ääripäiden edustajien keskustelu voi olla hedelmätöntä, mutta niiden, jotka näkevät itsensä edes hieman sillanrakentajina, kannattaisi kohdata.

Omana roolinaan Hintikka näkee myös verkostojen vahvistamisen hiippakunnan tasolla. Jo pelkästään Espoon kaupungin alueella sijaitsee paljon suuryritysten pääkonttoreita sekä Aalto-yliopisto.

Yhteisön arvo on korvaamaton

Kahden hiippakunnan väki pohti yhdessä tulevaisuuden haasteita liittyen ympäristökysymyksiin, tasa-arvoon ja kirkon laskevaan jäsenmäärään.

Ongelmat tasa-arvoisessa kohtelussa hän on kokenut itse. Siirryttyään yliopistolta töihin Kirkkohallitukseen, hän joutui ensimmäistä kertaa tilanteisiin, joissa häntä kohdeltiin epätasa-arvoisesti tavalla, jota ei selittänyt mikään muu kuin se, että hän on nainen.

– Akateemisessa maailmassa en huomannut eriarvoista kohtelua sukupuolen takia, mutta kirkossa se tuli esiin.

Vaikka Hintikka oli akateemisesti pätevä, hän ei tullut valituksi tehtäviin. Hänen mukaansa ”se jokin toiseus” oli aina olemassa.

– Asennemaailma oli kuin olisin mennyt aikakoneella taaksepäin.

Hän uskoo, että edelleen on enimmäkseen kyse mielikuvista siitä, millainen on oikeanlainen johtaja.

Piispa on suurennuslasin alla

Hintikka oli ehdolla myös Helsingin piispan vaalissa kaksi vuotta sitten, kun Irja Askola oli jäämässä eläkkeelle. Tuolloin valituksi tuli Teemu Laajasalo.

Ennen ensimmäiseen piispanvaaliinsa ehdolle suostumista Hintikka kertoo pohtineensa paljon, mitä kaikkea se vaatii.

Suomen kirkon ensimmäisen naispuolisen piispan Irja Askolan tekemisiä seurattiin tarkkaan ja hän sai osakseen myös paljon vihapuhetta.

– Halusin oman elämän, en halunnut elää elämääni julkisesti. Samalla tiesin, että muutosta tarvitaan, ja minun on turha natkuttaa myöhemmin, jos en ole itse valmis tekemään jotain sen suhteen.

Hintikka onkin valmis ottamaan hyödyn irti siitä, että hänellä on julkisuusarvoa. Niin hän voi olla nostamassa kristillisiä arvoja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valinnan jälkeen sitä on riittänyt.

– Toivon, että tämä näkyvyys on kirkon hyväksi, hän sanoo.

Anna palautetta haastattelusta

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko