Kuva: Ugandassa rekasta puretaan kuukautissiteitä.
Rekka toi kymmeniä tuhansia kuukautissiteitä, satoja jerry-kanistereita ja kymmenittäin kuokkia pakolaisille.

Ugandan matka muistutti: jokainen voi olla auttaja toiselle

20.3.19

Tuomiorovasti Satu Saarinen vieraili pakolaisten parissa Ugandan Bidibidissä.
Pakolaisten auttamistyössä on tärkeää uskaltaa puhua myös koululaistyttöjen kuukautisista.


Erik Nyström

Kirkon Ulkomaanavun toimistolla Ugandan pääkaupungissa Kampalassa rekka-autoon lastataan kymmeniä tuhansia kuukautissiteitä, satoja jerry-kanistereita ja kymmenittäin kuokkia.

Rekka starttaa kahdeksan tunnin matkalle kohti pohjoista, Yumben maakuntaa. Siellä sijaitsee maailman toiseksi suurin pakolaisalue, Bidibidi, jossa lastia jo odotetaan.

 

Pienestä kylästä valtaisa pakolaisalue

Vielä elokuussa 2016 Bidibidi oli pieni kylä. Sitten saapuivat pakolaiset. Nyt Bidibidissä asuu 270 000 etnistä väkivaltaa paennutta eteläsudanilaista.

Kaikkea tuota helmikuisessa rekkalastissa lähtenyttä ja paljon muuta tarvitaan pakolaisten arjessa.

Uganda on yksi maailman köyhimmistä maista. Pinta-alaltaan selkeästi Suomea pienemmässä maassa asuu tällä hetkellä noin 45 miljoonaa ihmistä. Yli 40 prosenttia kansasta elää köyhyysrajan alapuolella.

Silti Uganda on ottanut viimeisten kolmen vuoden aikana vastaan lähes 1,4 miljoonaa pakolaista, rekisteröinyt jokaisen ja antanut kaikille maatilkun, koulutuksen ja mahdollisuuden uuteen elämään.

Tuomiorovasti Satu Saarinen vieraili alkuvuodesta Kirkon Ulkomaanavun matkalla Ugandassa.

– Oli tärkeä nähdä, miten tämä maailman suurimpiin kuuluva pakolaisoperaatio on organisoitu, eli mihin avustusrahoja käytetään. Vielä tärkeämmältä tuntui nähdä ja kuulla ihmisten tarinoita. Tuli tunne, että jokainen meistä voi auttaa.

 

Koulutus on tärkeää rauhantyötä

Avun saattaa perille konkreettisesti YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, joka johtaa ja delegoi työtä avustusjärjestöille. Kirkon Ulkomaanapu on yksi näistä järjestöistä.

– Ulkomaanapu tekee töitä erityisesti koulutuksen, toimeentulohankkeiden ja rauhantyön parissa. Usein näitä kolmea ei voi erottaa: koulutus lisää toimeentuloa ja torjuu radikalisaatiota ja ääriajattelua.

– Rauhantyö lähtee kodin ja koulun arjesta, niin Ugandassa kuin täällä Suomessa. Koulutus edistää tasa-arvoa, tasa-arvo luo vakautta, vakaus tuo rauhaa. Tämä oli aivan käsin kosketeltavaa alueella, jossa olisi periaatteessa kaikki sytöt uudelle konfliktille.

– Ei ole helppoa ottaa vastaan eri uskontoa edustavia pakolaisia omalle kotiseutualueelle, joka muutenkin on köyhä. Silti se on tehty, ja toimeen siellä tullaan yhdessä, Saarinen kertoo.

 

Turvallinen kouluympäristö lapsille ja nuorille

Ugandan valtio ja UNHCR pyysivät Kirkon Ulkomaanavun yhteistyökumppaniksi koulutuksen ja toimeentulon edistämiseksi Bidibidissä.

Yhtenä tehtävänä on järjestää perusopetusta. Tätä varten on rakennettu kouluja, palkattu opettajia, rakennettu opettajien asuntoloita sekä huolehdittu koulunkäyntiin liittyvistä tarvikkeista ja infrastruktuurista.

Alueen 44 koulussa on yhteensä 77 000 oppilasta, pakolaisia ja paikallisia.

– Vierailuilla kävi selväksi koulun ratkaiseva merkitys pakolaisten ja paikallisten elämässä. Koulu muodostaa kylän keskuksen ja kokoontumispaikan, Saarinen kertoo.

– Koululla on suuri identiteettimerkitys kyläläisille. Kylän asukkaat tuntevat koulustaan suurta ylpeyttä ja ovat valmiit tekemään työtä koulun menestymisen puolesta. Tästä esimerkkinä oli, että lomaa viettäneet koululaiset ja heidän vanhempansa saapuivat sankoin joukoin seuraamme kertomaan kuulumisiaan, opiskelutuloksia ja muita koulua koskevia tarpeita.

 

Yhdessä koulussa useita tuhansia oppilaita

Pakolaisalueen kouluissa on pulaa oppimateriaalista, opettajien asuntoloista, leikkikentistä, luokkien ikkunoista, veden jakelusta ja valoista. Koulut ovat täynnä: yhdessä koulussa on jopa 5000–7000 oppilasta, jotka käyvät koulua joko aamu- tai iltavuorossa.

Yhdessä luokkahuoneessa on jopa 200 oppilasta ja opettajia muutamia kymmeniä. Yhtä oppikirjaa käyttää useampi oppilas ja pulpetin jakaa keskimäärin kuusi oppilasta.

– Oppilaat esittivät meille toiveita erityisesti opettajien majoitustilojen lisäämisestä, koulujen laajentamisesta ja kouluruokailusta. Koulupäivän aikana lapset juovat vain vettä, jos sitä on saatavilla. Sadekaudella koulunkäynti on ajoittain mahdotonta, koska uusistakin rakennuksista puuttuvat ikkunalasit.

– Valaistusta he toivoivat, koska nykyisellään iltavuorolaiset joutuvat lopettamaan pimeän tullen opiskelun. Vaikka puutetta on kaikesta, oli ihana nähdä, miten innostuneita oppilaat olivat oman asiansa ajamisessa, Saarinen kertoo.

Ulkomaanapu on mukana lasten ja nuorten koulutuksessa.

 

Kuukautisten aikana tyttö jää pois koulusta

Koulunkäyntiin liittyvien monien käytännön haasteiden joukossa on vielä yksi rakenteellinen, epätasa-arvoa ylläpitävä haaste: poikien ja tyttöjen mahdollisuus opiskelemiseen ei ole tasavertainen.

Tyttöjä ja poikia käy alakouluissa melko tasaisesti yhtä paljon. Muutos yläkouluun tultaessa on dramaattinen, sillä siellä suurin osa opiskelijoista on poikia. Poikien koulutusta arvostetaan edelleen enemmän.

Tyttöjen koulukäynti keskeytyy varhaisten raskauksien ja avioliittojen myötä, mutta myös arkisemman ja jokapäiväisemmän syyn vuoksi: kuukautisten aikaan tytöt eivät voi olla koulussa.

Kuukautisiin liittyy edelleen paljon tabuja ja puhumattomuutta, turhaa häpeää, jota tyttö joutuu kantamaan. Lisäksi kuukautissuojia ei ole saatavilla tai ne ovat kalliita. Saniteettitilat ovat puutteellisia ja usein vailla vettä.

– On päivänselvää, että sanomalehtipaperi, patjansisukset, banaaninkuitu tai vanhojen vaatteiden suikaleet ovat paitsi epämukavia, myös valtavan suuri infektioriski kuukautissuojina. Kun tähän lisätään vielä vedenpuute, tilanne on kestämätön, Saarinen toteaa.

Tyttöjen tilanteeseen on alettu puuttua. Monet avustusjärjestöt jakavat paitsi kuukautissuojia, myös tietoa hygieniasta. Kouluilla on herätty ongelmaan:

– Olin erittäin iloinen, että tästä haasteesta puhuttiin sen oikealla nimellä. Miespuoliset rehtoritkin nostivat esiin ongelman. Silloin ollaan jo pitkällä, kun miehet puuttuvat tyttöjä koskeviin haasteisiin, näin se vain edelleen monin paikoin on.

 

Naisille ja lapsille apua, niin koko kylä voi paremmin

Kehitysyhteistyössä ja humanitaarisen avun kohteina ovat usein haavoittuvimpina pidetyt naiset ja lapset.

Tämä on ymmärrettävää, sillä naisten ja lasten suhteellinen lukumäärä pakolaisalueella on huomattavasti miehiä suurempi. Monet miehet ovat jääneet sotarintamalle.

– Avustustoiminta on opettanut, että naisten voimaantuminen ja taloudellinen itsenäisyys tarkoittavat sitä, että koko perheyhteisö ja jopa koko kylä alkaa voida paremmin. Matkalla oli tärkeä nähdä Ulkomaanavun yritystoimintahankkeita. Ne avasivat ikkunan myös miesten toimijuuteen ja vastuuseen omasta elämänhallinnastaan ja yhteisöstä.

– Vaikutelmaksi jäi, että niin miesten kuin naisten osallisuuden kokemuksella on tärkeä rooli yhteisön hyvinvoinnin ja vakaan tulevaisuuden rakentamisessa, Saarinen pohtii.

 

Naiset oppivat pitämään oikeuksistaan kiinni

Naisten Pankki on toiminut Ugandassa perustamisvuodestaan 2007 alkaen. Hankkeissa on ollut mukana yli 3500 ugandalaista.

Naisten Pankin työssä on tuettu erityisesti naisten pienyrittäjyyttä säästö- ja lainaryhmillä sekä yrittäjyyskoulutuksella.

– Oli puhuttelevaa, miten naistenpankin säästöryhmissä naiset ovat saaneet paitsi taloudellista opastusta, myös oppineet kirjanpitoa ja aivan perustaitoja, laskemista, lukemista ja kirjoittamista. Tärkeää on ollut myös itsetunnon kasvaminen sekä esiintymisvarmuuden ja kokemuksen karttuminen, kun naiset kertoivat oppineensa puhumaan ryhmän edessä perustellusti omista mielipiteistään.

– Naiset ovat oppineet pitämään kiinni oikeuksistaan ja omaisuudestaan. Tätä kaikkea he voivat nyt opettaa lapsilleen.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen ulkomaan kohteena on lasten ja nuorten koulutuksen tukeminen katastrofialueilla. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

– Tuntuu helpolta suositella muutenkin hyvässä maineessa olevaa Yhteisvastuukeräystä. Apu menee perille, apu on odotettua ja sillä todella tehdään muutosta.

– Vaikka haasteet ovat suuret, niihin pitää tarttua. Maailmamme on yhteinen ja se muuttuu yhdessä toimimalla oikeudenmukaisempaan suuntaan, Saarinen toteaa.

 

Teksti perustuu Satu Saarisen kokemuksiin Ugandasta, jossa hän vieraili helmikuussa.

 

Katso Kirkon Ulkomaanavun video kirkkoherrojen Ugandanmatkalta tästä.

Jutusta voi antaa palautetta toimitukselle.

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko