Kuva: Pixabay

Hartaus pääsiäispäivälle 21.4.2019

18.4.19

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.


Anna ihmeelle mahdollisuus

Mistä löytyy toivo, kun toivo näyttää kadonneen? Tämän kysymyksen äärellä olemme pääsiäisaamuna. Jeesus on ylösnoussut, mutta vielä sitä ei tiedetä. Vielä hetken Jeesuksen seuraajat elävät epätietoisuudessa ja toivottomuudessa.

Toivon menettäminen on yksi universaaleista, ihmisiä yhdistävistä kokemuksista. Syyt voivat olla moninaiset, mutta seuraukset – pimeys ja tyhjyys – ovat monien jakamia. Kun löydämme itsemme tilanteista, joissa toivo on kadonnut, tosiasiatkaan eivät auta. Kokemuksemme ja tunteemme toivon katoamisesta ovat meille tosiasioita, eivät faktat, jotka ehkä ohjaisivat meitä näkemään myös toivon.

Opetuslapset tulkitsevat naisten kertomuksen tyhjästä haudasta omasta toivottomuudestaan käsin. He päättelevät naisten puhuvan omiaan eivätkä usko näitä. Jeesuksen seuraajat eivät ole odottaneet Jeesuksen kuninkuuden merkitsevän ristillä kuolemista, vaan he ovat ajatelleet Jeesuksen olevan hallitsija jo heidän ajassaan. Pietarissa herää kuitenkin toivonkipinä, ja hän päättää antaa ainakin mahdollisuuden ihmeelle.

Emme läheskään aina saa niitä ihmeitä, joita toivomme. Kyse onkin siitä, uskallammeko nähdä toivottomuudessakin toivon mahdollisuuden. Voisiko ihme olla se, että masennuksen keskellä elävä ihminen havahtuu huomaamaan, että tänään hän näkeekin pienen toivon tulevassa? Ehkä ihme on myös se, että ahdistuksen keskellä elävä ihminen elää pienen hetken ilman ahdistavia ajatuksia ja huolia. Ihme on varmasti se, kun ihmiset löytävät yhteyden vuosienkin puhumattomuuden ja kohtaamattomuuden jälkeen. Jossain yritysten, erehdysten ja uusien mahdollisuuksien etsimisen keskellä toivo ja ilo alkavat vähitellen palata. Keskeistä on se, että antaa ihmeelle mahdollisuuden.

Kaisa-Maria Pihlava
Kirjoittaja on psykologi ja teologi

Sunnuntai 21.4.2019
Pääsiäispäivä
Psalmi: Ps. 118:15-23 (24)
1. lukukappale: Hoos. 6:1-3
2. lukukappale: 1. Kor. 15:1-8 (9-10) 11
Evankeliumi: Luuk. 24:1-12

 

Ps. 118:15-23 (24)

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
(Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaa ja riemuitkaa siitä!)

 

Hoos. 6: 1-3

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,
hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,
ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme,
pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade,
kuin kevätsade, joka kastelee maan.

 

1. Kor. 15: 1-8 (9-10) 11

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
ja hän ilmestyi Keefakselle
ja sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
(Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.)
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

 

Luuk. 24: 1-12

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko