Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 28.4.2019

25.4.19

Epäillä ja etsiä, vaiko sittenkin löytää ja uskoa?


Uskon ihme

Epäilevä Tuomas nähdään niin esikuvallisena opetuslapsena, että hänelle on nykysuomessa omistettu oikein omat nimikkomessunsa. Vieläpä kovasti suositut sellaiset. Niissä saa kuulemma vapaasti epäillä ja etsiä. Jeesus kehottaa meitä kuitenkin löytämään ja uskomaan. Meidät on opetettu uskomaan vain mitä näemme. Nykyisenä valeuutisten ja photoshoppauksen aikakautena ei kannata uskoa, vaikka omin silmin jotain näkisikin. Huijarit ovat alati liikkeellä, tunnuslukuja ja salasanoja hakkeroimassa.

Tuomas ei uskonut, kun hänen kymmenen ystäväänsä todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ja miksi olisi uskonutkaan? Eihän kukaan täysipäinen uskoisi ristiinnaulittuna kuolleen miehen heräävän kolmen päivän kuluttua henkiin? Vain hieman aiemmin Tuomas oli ollut valmis seuraamaan Jeesusta kuolemaan asti (Joh. 11:16). Nyt hän kieltäytyi uskomasta, kun ei kerran ollut nähnyt.

Kristinuskon ytimessä on luottamus silmillemme näkymättömään Jumalaan, josta ei saa tehdä minkäänlaista kuvaa, patsaasta puhumattakaan. Meidän tulisi pitää yliluonnollista ylösnousemusta kuolleista totena. Luottaa parituhatta vuotta sitten kuolleiden silminnäkijöiden kertomuksiin. Noin sekopäisen väitteen uskominen olisi valtava ihme. Juuri ihmeestä uskossa onkin kysymys. Usko on lahja, sitä ei voi kätevästi klikata nettikaupan ostoskoriin. Jeesus herättää uskon. Nähtävästi ei kuitenkaan kaikissa. Usko ei ole joka miehen, tuskin naisenkaan (2. Tess. 3:2). Joillekin tämä lahjoista kallisarvoisin on annettu. Jos ei sinulle sitä ole suotu, on syytä huolestua. Toivo on kuitenkin läsnä, sillä anovalle on luvattu antaa. Lahjaksi, rahatta ja hinnatta. Uskomatonta, mutta totta.

Esa Mangeloja
Kirjoittaja on takapenkin fariseus ja taloustieteen dosentti

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko