Tuomiorovasti Satu Saarinen ja MiB Oulu ry keskustelivat johtajaan kohdistuvista odotuksista.

Johtaja voi olla oma itsensä

16.4.19

Onko hyvä johtaja jämäkkä ja pönäkkä? Ihminen, joka tarvittaessa lyö nyrkin pöytään? Tuomiorovasti Satu Saarinen keskusteli johtajuudesta uraäitien kanssa.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Johtajuuteen liitetään edelleen piirteitä ja käyttäytymismalleja, joita kaikki eivät tunnista omakseen. Tämä hidastaa osaltaan naisten hakeutumista johtotehtäviin, toteaa Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen.

–  Kirkossa tämä näkyy esimerkiksi siten, että moni nainen ajattelee kappalaisen roolin riittävän hänelle. Harva hakee seurakunnan johtoon kirkkoherraksi.

Johtajuuteen kohdistettuja odotuksia pohdittiin tuomiorovasti Satu Saarisen ja Mothers in Business Oulun tapaamisessa. Mothers in Business eli MiB ry on valtakunnallinen verkosto urasuuntautuneille äideille. Yhdistys edistää työn ja perheen yhteensovittamista ja tarjoaa mahdollisuuksia työelämätaitojen kehittämiseen.

 

Johtajuudessa ei ole mitään salaperäistä

Lyhytkin kokemus voi osoittaa johtajan rooliin liitettyjen mielikuvien paikkansapitämättömyyden, totesi eräs osallistujista.

– Yhdistin aikaisemmin johtajuuteen jonkinlaista mystiikkaa. Nyt olen vetänyt tiimiä kahdeksan kuukautta ja huomannut, ettei tähän kuole. Me kaikki olemme ihmisiä. Jos mokaan, voin yrittää uudestaan.

– Voi olla haastavaakin olla luiskahtamatta perinteiseen malliin. Miten olla oma itsensä ja tarvittaessa näyttää myös tunteitaan? pohti toinen.

Satu Saarinen totesi, että johtajan on tuettava takaa ja johdettava edestä, mutta autoritäärisyyttä ei tarvita.

– Minulle on sanottu, että ”lyö sitten meille nyrkkiä pöytään”. Olettaisin, että aikuiset hoitavat työnsä ilmankin.

 

Kannukset tulevat tekemällä

Satu Saarinen oli aikoinaan ensimmäinen Oulussa kirkkoherraksi valittu nainen. Lasikaton rikkojan maine vahvistui, kun hänestä tuli tuomiorovasti, sillä tässä roolissa ei ole Oulussa ennen nähty naista.

Päättävissä pöydissä usein ainoana naisena istuva Saarinen toteaa, että oma paikka on otettava. Itseään ei ole syytä eikä lupa pienentää.

– Meillä on vastuu myös siitä, kuinka tuleviin sukupolviin suhtaudutaan: on hyvä että on monenlaisia johtajamalleja.

Paikkaa ei lunasteta omaa pätevyyttä vakuuttelemalla, vaan tekemällä.

– Kun teet asioita, joille palat, tulet väistämättä asiantuntijaksi, Saarinen rohkaisi.

 

Kannustamisella on merkitystä

Osa äideistä on huomannut poikien luottavan itseensä tyttöjä enemmän. He miettivät tyttöjen suorittavan, kun pojat ottavat rennommin ja ajattelevat osaavansa.

Satu Saariselle työharjoittelupaikalla oli aikanaan suuri merkitys oman ammatillisen itseluottamuksen rakentumisessa. Kuulijat muistuttivat myös lähipiirin kannustuksella olevan painoarvoa.

– Luen tyttärilleni Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirjaa Iltasatuja Kapinallisille tytöille. Kerran tytär ei tehnyt jotain asiaa toiveeni mukaan ja selitti olevansa kapinallinen tyttö. Olin salaa tyytyväinen, Tiina Heusala hymyili.

 

Entäs se perhe?

Työ ja perhe-elämä heijastuvat toisiinsa. Eräs äiti sanoi kantavansa jatkuvaa huonoa omatuntoa sekä kotona että töissä. Myös Satu Saariselta on usein kysytty, kuinka hän ehtii kaiken.

– En ehdi kaikkea, mutta ehdin paljon. Toisaalta tämä kysymys sisältää oletuksen, että hoivavastuu on pelkästään naisella.

Perhe-elämän lonkeroiden ulottuminen töihin voi tehdä hyvää.

– Jos kokouksessa on tiukka vääntö meneillään ja jollekin tulee puhelu lapselta, se maadoittaa koko porukan, Annukka Kääriäinen totesi.

Anna palautetta

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä Yleinen