Kuva: Wimme Saari on maailmanmainetta saavuttanut saamelaismuusikko ja joikaaja. Tapani Rinne on muusikko, säveltäjä ja tuottaja, joka soittaa konsertissa bassoklarinettia.
Wimme Saari on uudella tavalla yhdistänyt kristillisen ja saamelaisen kulttuurin perinteitä virsilaulannalla, joka saa vaikutteita joikaamisesta. Konsertissa kuullaan virsiä Saaren ja Rinteen uudelta Soabbi-levyltä sekä lisäksi muutamia perinteisiä joikuja.
Tapani Rinne ja Wimme Saari esiintyivät Oulujoen kirkossa vuonna 2014.

Joiku on kunnianosoitus

18.4.19

Saamelaisten joikaaminen yhdistetään yhä pakanallisiin riitteihin


Elsi Salovaara Kirkon kuvapankki / Sanna Krook

Reilu viikko sitten Kouvolan Sanomat otsikoi: ”Tunnettu saamelaismuusikko ei saa esiintyä Sippolan kirkossa.”

Joikaaja Wimme Saaren ja saksofonisti Tapani Rinteen konsertti ei paikallisen kirkkoherran mukaan ollut linjassa kirkon sanoman kanssa.

Muutamaa päivää myöhemmin myös Helsingin Sanomat uutisoi seuraavasta käänteestä: ”Kirkkoherra muutti mieltään ja antaa Wimme Saaren esiintyä kirkkokonsertissa.”

– Siinä mielessähän tämä oli tarpeellinenkin tapahtuma, että tietoisuus ainakin lisääntyi, kun joiuista kirjoitettiin valtakunnan suurimmissa medioissa, toteaa Wimme Saari.

Vuosikymmeniä kestäneen uran varrella hän on tottunut ennakkoluuloihin.

– Tässäkin on ajateltu että pakanallisuus tuodaan kirkkoon.

Kesäkuussa Sippolan kirkossa kuultavan Saaren ja Rinteen konsertin ohjelmistossa on mukana myös virsiä.

Saari muistuttaa, että kirkon alkaessa käännyttää saamelaisia joiut olivat kiellettyjä satojen vuosien ajan.

– Varsinkin pohjoisessa on yhä sellaista näkemystä, ettei joikuja saisi esittää kirkossa, tietää Enontekiöltä kotoisin oleva ja nykyisin Joensuussa asuva Saari.

Hän muistuttaa, että musiikkia voi käyttää eri tavoin, joikata voi hyvässä tai pahassa mielessä.

Tietoisuus ainakin lisääntyi, kun joiuista kirjoitettiin valtakunnan suurimmissa medioissa.

Wimme Saari

Joikuja voi esittää palmujenkin alla

Nuoremman polven vastaavanlainen duo on Oulussa viime sunnuntaina konsertoinut, joikaavan Hildá Länsmanin ja haitarinsoittaja Viivi Maria Saarenkylän muodostama Vildá.

Sibelius-Akatemiassa tutustuneet nuoret naiset ovat vasta julkaisseet ensimmäisen levynsä. Kappaleet ovat syntyneet yhteistyönä.

– Hildá tuo jonkun melodia-ajatuksen tai joiun ja minä sovitan sen haitarille, tai toisinpäin, niin että Hildá tekee sanat johonkin minun säveleen, Saarenkylä kertoo.

Kappaleissa on tekijöidensä mukaan paljon pohjoisen luonnon fiilistelyä. Yksi joiku on tehty poronerottelusta ja Savonlinnasta lähtöisin oleva Saarenkylä on tehnyt kappaleen myös omalle kotiseudulleen.

Syksyllä kaksikko vietti kuukauden Chilen Valparaisossa. Matkalla kuvattiin myös musiikkivideoita, joissa he esiintyvät värikkäillä kujilla ja talon katolla taustanaan palmuja ja merimaisema.

– Tuli ajatus, että eihän meidän videoiden tarvitse olla kuvattuja aina jossain metsässä tai tunturissa, he kertovat.

He ovat huomanneet, että kaukana, matkalla ollessa omaa kulttuuriaan haluaa tuoda esiin korostetustikin. Kyse on jäljen jättämisestä.

 

Musiikin tekemiseen mallia kotoa

Joikaamiseen ja haitarinsoittoon he ovat saaneet mallia kotoaan.

– Yhdeksän vuotta vanhempi veljeni soitti haitaria. Hän oli juuri sen ikäinen, että oli täydellisen ihailuni kohde. Halusin soittaa niin kuin hänkin, Saarenkylä kertoo.

Hildá Länsmanin äiti Ulla Pirttijärvi on tunnettu joikaaja, joka on tehnyt uraa saamelaisalueella. Äidin seuraaminen musiikin alalle ei ollut kuitenkaan itsestään selvyys.

– Teini-ikäisenä en miettinyt muusikoksi ryhtymistä, enemmänkin olin suuntautumassa visuaalisten taiteiden puoleen. Hyvä musiikinopettaja kannusti minua kuitenkin esiintymään ja tekemään omia kappaleita.

Nykyisin Länsman esiintyy yhdessä äitinsä kanssa solistina kokoonpanossa nimeltä Solju. Yhtye palkittiin tammikuussa pidetyssä Etnogaalassa Vuoden kansanmusiikkitekijäksi.

 

Joikuun kiteytyy asian tai ihmisen olemus

Saamelaisen musiikin esiintuomisessa olisi Hildá Länsmanin mukaan vielä paljon tehtävää.

Ilahduttavaa sen sijaan on, että artisteja on esillä yhä enemmän. Se voi kuitenkin tehdä nuorista kriittisempiä oman tekemisensä suhteen.

– Helposti ajatellaan, että pitää olla täydellinen.

Joiun sisältö jää valtakulttuurille hämäräksi jo siksi, että kieltä ja siten myös joikujen aiheita ei ymmärrä.

Hilda Länsmanin mukaan joiuissa arvostetaan paikkaa, asiaa, henkilöä tai eläintä. Joikuun yritetään kiteyttää jokin asia tai persoona läsnä olevaksi ja kunnioitetaan sitä.

Länsman on tehnyt esimerkiksi joiun isälleen, mutta ei ehtinyt esittää sitä hänelle isän eläessä. Joiku kuultiin hautajaisissa Niillas Holmbergin esittämänä.

– Se oli kuvaus siitä, mitä ja millainen isä oli, halusin tuoda sen esiin omalla tavallani. Joiku on ikään kuin henkilön toinen nimi.

Anna palautetta jutusta täällä

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko