Sinikka Kivimäki (vas.) sai vieraakseen diakoniapiirin väkeä.

Kotona on mukavampaa

1.4.19

Kun Sinikka Kivimäki ei ole päässyt diakoniapiiriin, tuli diakoniapiiri hänen luokseen. Harvoja seurakuntien tapahtumia järjestetään enää kotona.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Kun vieraat tuovat pullat tullessaan, niin helppo ja hyvähän minun on, nauraa kotisohvallaan istuva Sinikka Kivimäki.

Oulun Herukassa asuvan Kivimäen kodissa on alkamassa Pateniemen ja Herukan diakoniapiiri. Koska Sinikka Kivimäki ei ole viime aikoina päässyt piiriin, päättivät piirin jäsenet tulla Kivimäen luo.

– On ihana asia, että tulevat meille eivätkä ole unohtaneet minua, talon emäntä huokaa.

Kivimäki on leiponut vieraita varten piirakan, Tuiran seurakunnan diakoniatyöntekijä Heli Mattila ja piirissä mukana oleva Tuulikki Hämälä tuovat muut tarjottavat tullessaan. Sen kummemmin Kivimäki ei tunnusta tilaisuuteen valmistautuneensa.

– Se ilahduttaa, että nuo miehen viime viikolla antamat kukat säilyivät vielä tähän hetkeen saakka, hän osoittaa sohvapöydälle maljakkoon aseteltuja ruusuja.

 

Lämmin tunnelma irrottaa kielenkannat

Seurakuntien tilaisuuksia on aina järjestetty yhteisten tilojen lisäksi myös kodeissa. Perinteisiä kotona pidettäviä tapahtumia ovat olleet diakoniapiirit, ompeluseurat ja rauhanyhdistysten seurat.

Sanginjoen seurakuntapiiri Muhoksella kokoontuu säännöllisesti kodeissa. Diakonissa Leena Leskelän mukaan kerran kuussa järjestettävä tapahtuma vetää paikalle myös kylän entisiä asukkaita Oulusta ja Hailuodosta saakka.

– Tämä on tällainen kylän yhteinen juttu, johon on helppo tulla ja jossa on aina hyvä tunnelma.

Juuri tunnelmaa pidetään yhtenä kotikokoontumisten hyvistä puolista. Muhoslaisissa kodeissa kokoontuviin lähetyslauluiltoihin osallistuva lähetyssihteeri Anja Hämäläinen kehuu tapahtumia lämminhenkisiksi.

– Keskustelua syntyy siellä niin lähiympäristön kuin maailman tapahtumista aivan eri tavalla kuin yhteisissä tiloissa.

Pateniemen ja Herukan diakoniapiirille kotinsa ovet avannut Sinikka Kivimäki sanoo käyvänsä mielellään kodeissa järjestettävissä tapahtumissa, koska ”näissä pääsee jotenkin lähemmäs ihmistä”.

– Tunnelma on intiimimpi kuin vaikkapa seurakuntakodissa, komppaa Kivimäen vieraaksi tullut Elisa Lakso.

 

Katoavaa perinnettä?

Vaikka kotona kokoontumisen perinne elää vielä joissakin paikoin, ei kotiovensa muille avaavia seurakuntalaisia ole jonoksi asti. Diakoniatyöntekijä Heli Mattilalle Pateniemen ja Herukan diakoniapiiri on ainoa säännöllinen, silloin tällöin kotona kokoontuva piiri.

Muhoksella kotinsa tilaisuuksiin luovuttavia ihmisiä kysellään aina syksyllä toimintakauden alkaessa. Lähetyslauluiltoja pidetään tällä hetkellä noin kymmenessä kodissa.

– Tähän saakka paikkoja on löytynyt, mutta aivan helppoa se ei ole. Mukana olevat ovat etupäässä ikäihmisiä, joten pitopaikat vähenevät pikkuhiljaa, sanovat Leena Leskelä ja Anja Hämäläinen.

 

Maltillisella tarjoilulla pärjää

Joskus tilaisuuden valmistelut voivat nostaa kynnystä vieraiden vastaanottamiseen. Muhoksella diakonissa toi kahvileivät mukanaan taloon tullessaan, mutta huomasi ihmisten silti leipovan ennen tapahtumaa.

– Nykyisin vien mennessäni vain kahvipaketin, Leena Leskelä toteaa.

Vaikka moni haluaa tarjota vieraille parasta, Anja Hämäläinen toivoo maltillista tarjoilua.

– Näin tilaisuuksien järjestämisestä ei tule ihmisille liian vaativaa.

Kerro oma mielipiteesi tai anna palautetta jutusta

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Muhoksen seurakunta Tuiran seurakunta Yleinen