Sirpa Vähäaho-Kuusistolle krusifiksi on ennen muuta muistutus ihmisen mahdollisuudesta armoon ja anteeksiantoon, elämän eheytymiseen.

Krusifiksi – mikä hurja kuva

18.4.19

Kuva teloitetusta Jumalasta on julma, mutta se voi myös lohduttaa. Ainoaksi kuvaksi se ei jää, sillä kristinuskon viimeinen kuva on tyhjä hauta. Ylösnousemus ja ilo.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Onnistuisiko suomalainen elämään niin, ettei törmäisi missään kuvaan, joka esittää Jeesuksen ristiinnaulitsemista?

Vaikeaa se on, sillä ristiinnaulitun kuvia, krusifikseja, on kirkkojen tauluissa ja veistoksissa. Kuva ristille teloitetusta Kristuksesta on myös monen korun aihe, vaikka risti ei useinkaan ole kantajalleen pelkkä koriste.

Matkustelu katolisissa maissa tutustuttaa nopeasti kymmeniin ja satoihin kuviin Jumalan pojasta ristillä.
Koska krusifiksit eivät ole harvinaisuuksia, tuskin kukaan pysähtyy joka kerta pohtimaan kuvan tai veistoksen äärimmäistä väkivaltaisuutta.

Tuiran diakoniatyöntekijä Sirpa Vähäaho-Kuusisto eli lapsuuttaan Nivalassa ja kävi myös usein pitäjän kirkossa, jossa 1800-luvulla maalattu alttaritaulu esittää ristiinnaulittua Kristusta.

Hän ei tavoita kirkkoretkiltään muistoa, jossa olisi lapsena peloissaan katsellut kuvaa ristillä roikkuvasta Jeesuksesta. Kuvaan tottui ja kirkossa oli myös muita kuvia katseltavaksi.

 

Kuvan alaosassa piilee tärkeä viesti

Aikuisena Vähäaho-Kuusisto muistaa Nivalan kirkon alttaritaulusta paljon muutakin kuin ristille naulitun Jeesus Nasaretilaisen.

Ristin juurelle on maalattu useampia henkilöitä, Jeesus ei ollut suuressa kärsimyksessään yksin. Osa rakkaista ihmisistä pysyi rinnalla uskollisesti.

Diakoniatyöntekijän on helppo nähdä tällaisessa kuvassa viesti, joka liittyy myös omaan työhön: kenenkään ei pitäisi jäädä kärsimyksen hetkinä yksin.

Vaikka Nivalan kirkon alttaritaulusta löytää halutessaan lohdullisen ajatuksen, muistuttaa risti siitä, että kristinuskon peruskuvassa on kärsivä, teloitettu Jumala – ja samalla koko ihmiselämän kärsimys.

Vaikka kuva teloituksesta on julma, Vähäaho-Kuusisto, kuten moni muukin, pitää krusifiksia myös symbolina, joka voi antaa ihmiselle toivoa.

– Kuva kärsivästä Kristuksesta lohduttaa monia silloin, kun kärsimys ja suru kuuluvat oman elämään. Kuvaan voi samaistua. Tämän olen kokenut henkilökohtaisesti. Ristin äärellä uskon siihen, että Jumala tietää ihmisten kärsimyksen, myös minun kärsimykseni.

 

Ristiinnaulitun jälkeen tulee muita kuvia

Vähäaho-Kuusisto on koulutukseltaan myös taidehistorioitsija. Hän ei kaipaa kristinuskon ”ykköskuvaksi” Jeesusta, joka hymyilisi tyytyväisenä voittajan ja valloittajan hymyä.

– Toki krusifiksia ei pidä jättää kristinuskon ainoaksi kuvaksi, siihen ei pidä jäädä. Yksinäinen ristiinnaulittu ei useinkaan edes ole kirkon ainoa kuva.

Hänelle risti kertoo realistisesti, että ihminen pystyy pahaan – ja on aina pystynyt mitä hirvittävimpiin tekoihin. Kristinuskon viimeinen kuva on kuitenkin tyhjä hauta.

Tuiran kirkon alttarin suurikokoinen krusifiksi muodostaa kokonaisuuden kuorin ikkunoihin sijoitettujen, Raamatun pelastushistoriasta kertovien lasimaalausten kanssa. Oikeanpuoleinen kuva on nimeltään Ylösnousemus.

Vähäaho-Kuusisto viittaa erityisesti katolisessa kirkossa elävään Ristin tie -hartausperinteeseen.
Tien viimeinen pysäkki on Jeesuksen hauta. Vain muutaman päivän perästä siitä tulee pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Synkkä kuva vaihtuu iloisemmaksi. Valo välähtää.

 

Risti on raju kannanotto

Risti, joka on ollut symbolina käytössä jo ennen kristinuskoa, innostaa myös taiteilijoita harvakseltaan. Melkoisen tuore ristiin liittyvä kohu liittyy suomalaistaiteilija Jani Leinosen teokseen, jossa McDonalds-hahmo on ristiinnaulittu. Veistos synnytti pahennusta Israelissa esillä olleessa näyttelyssä.

Oulun taidemuseon amanuenssia Elina Vierua tällainen ristiinnaulitsemistaide ei loukkaa. Hän uskoo, että taiteilijat eivät käytä taiteessaan ristiä harkitsematta vaan ratkaisun takana on vakava halu ottaa johonkin ajankohtaiseen asiaan rajusti kantaa.

– Itseäni tällainen taide ei välttämättä puhuttele mutta ammatissani pitää olla toleranssia ja joustavuutta.

Taiteilijoiden ajatuksia ei voi sensuroida. Yleensä provokatiivisen taiteen ymmärtämisessä auttaa se, kun pääsee kysymään taiteilijalta suoraan perusteita ratkaisulle, jonka tekijä kyllä tietää herkäksi ja helposti loukkaavaksi.

– Taiteilijat haluavat käyttää vahvaa symbolia, risti on sellainen.

Vieru kertoo, että kristilliseen tematiikkaan kuuluvia aiheita, kuten ristiä, kierrätetään jatkuvasti taiteessa, vaikka samalla esimerkiksi Eurooppaa kuvataan yhä maallistuneemmaksi maanosaksi.

 

Mitä ajatuksia juttu herätti? Anna palautetta

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Tuiran seurakunta