Katsoin televisiosarjan, jossa neljä brittinuorta haki elämälleen uutta sisältöä ja suuntaa. Bilettämiseen, irtosuhteisiin ja ulkonäköön keskittyneet tytöt lähetettiin luostariin. Parikymppiset tytöt joutuivat heräämään aikaisin aamulla, osallistumaan rukoushetkiin ja luostarin arkiaskareisiin kuten siivoamiseen ja pihatöihin.
Nunnat vahvistivat nuorten itsetuntoa kertomalla, kuinka kauniita he ovat sisäisesti ja ulkoisesti, juuri sellaisina kuin he ovat. Vapaaehtoistyö kodittomien ja vanhusten parissa sai heidät kokemaan itsensä tärkeiksi ja tarpeellisiksi.
Vaikka bileprinsessat eivät välittäneet Jumalan sanasta ja rukouksista, kuukausi luostarissa muutti heidän elämäänsä ja antoi sille tarkoituksen.
Kaikkia onnea ja sisäistä rauhaa etsiviä ei onneksi tarvitse viedä luostariin.
—Kati Jurkko
Avainsanoja muutokseen olivat lähimmäisenrakkaus ja sanapari ”sinä riität”. Varsinkin mietelauseista, huoneentauluista ja kasvutarinoista tuttu hokema ”sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet” on voimavara, jota kirkko voisi hyödyntää paljon enemmän puhutellessaan ihmisiä ja kutsuessaan heitä kirkon yhteyteen.
Kyseessä on pohjimmiltaan tuttu juttu, armo, joka pitää sanoittaa uudelleen siten, että viesti todella kolahtaa tämän ajan ihmisiin.
Hyvääkin tuotetta pitää myydä kertomalla, miten se muuttaa elämää paremmaksi, miten se vastaa kysyntään, jota nyt on paljon. Jos kirkko ei osaa vastata kysyntään, joku muu sen tekee kauppaamalla jotain muuta vastaavaa tuotetta.
Kaikkia onnea ja sisäistä rauhaa etsiviä ei onneksi tarvitse viedä luostariin. Sitä ei tarvitse etsiä erämaavaellukselta eikä maailman ääristä.
Niin kuin näidenkin tyttöjen kohdalta, vastaukset löytyvät meistä itsestämme. Tarvitaan vain joku, tässä tapauksessa kirkko, näyttämään oikeaa suuntaa, loppu sujuu sydämen viisaudella.
Kirjoittaja on lehteä julkaisevan Rauhan Tervehdys ry:n hallituksen jäsen ja seurakunnan luottamushenkilö.
Anna palautetta pääkirjoituksesta