Seurakunta haluaa huolehtia monilla eri keinoilla - esimerkiksi ohjeistuksilla ja hyvillä käytännöillä - lasten, nuorten sekä aikuisten turvallisuudesta.

Turvallisesti joka tilanteessa

3.4.19

Kyllä hätkäytti! Näin kommentoi kaksi seurakunnan nuorisotyöntekijää uutista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ja epäilyn yhteyksistä kirkkoon. Oululaiset nuorisotyöntekijät painottavat, että leireillä ja kerhoissa toimii ohjaajina vain henkilöitä, jotka tunnetaan entuudestaan.


Riitta Hirvonen Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio ja RT arkisto

Pääepäilty lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa työskenteli yövartijana rippileireillä. Tämä kylmäävä otsikko viime viikolta hätkäyttää kirkon nuorisotyön ammattilaisia.

Huoli syntyy, vaikka nuorisotyöntekijät jos ketkä tietävät, että lasten ja nuorten turvallisuutta vaalitaan leireillä tarkkojen ohjeiden ja monien silmäparien avulla.

Turvallisuuteen kirkon kaikessa toiminnassa keskittyi myös viime vuonna ilmestynyt, lähes satasivuinen julkaisu Turvallinen seurakunta. Yksissä kansissa on nyt ohjeistuksia ja pohdintoja, jotka liittyvät seurakunnan toimintaan osallistuvan kaikkinaiseen turvallisuuteen – ei vain fyysiseen tai seksuaaliseen turvaan vaan myös henkiseen ja hengelliseen turvallisuuteen.

 

Silmät pitää olla selässäkin

Oulujoen seurakunnan nuorisotyöntekijä Sanna Nissinen kertoo, että  mieleen nousi ennen kaikkea kysymys, voiko hän muiden mukana taata sataprosenttista turvaa nuorelle, vaikka turvallisuutta tuovia käytäntöjä ja turvallisuuteen liittyviä määräyksiä noudatetaan tarkasti.

Varpeillaan pitää olla, silmät on oltava selässäkin eikä seurakuntaa pidä nähdä lintukotona, Nissinen mainitsee esimerkkejä, joihin tuore kohu-uutinen on häntä herätellyt.

– Leireillä on oltava riittävästi seurakunnan omaa henkilökuntaa, hän lisää ja toivoo, etteivät kirkon säästöpaineet vähennä työntekijöitä, jotka osaltaan voivat varmistaa turvallisuuden toteutumista lasten ja nuorten parissa.

Pystymetsästä ei leireille eikä kerhoihin tulla ohjaajiksi

Lasten ja nuorten leirien turvallisuuskäytännöissä Nissinen arvostaa muun muassa sitä, ettei leireille isoseksi eikä kerhonohjaajaksi saati riparille yövalvojaksi oteta henkilöitä, joita ei tunneta.

– Isoset ja kerhonohjaajat koulutetaan, me viranhaltijat tutustumme heihin rauhassa. Vastuun ottaminen lapsi- ja nuorisoryhmistä ei ole ilmoitusasia. Koulutuksissa turvallisuusasiat ovat vahvasti esillä, Nissinen kertoo.

Oulujoella, kuten monissa muissakin seurakunnissa, on käytäntö, etteivät isoset eivätkä kerhonohjaajat työskentele yksin. Työtä tehdään pareittain.

Nissinen pitää tärkeänä turvallisuutta edistävänä tapana rippileirin alussa pidettävää turvallisuusoppituntia.

– Niissä hetkissä pitää muistaa, ettei itsestäänselvyyksiä ole. Yhä uudestaan nuorille on tarpeellista sanoa, että kaikista omaan turvallisuuteen ja koskettamattomuuteen liittyvistä asioita saa ja pitää uskaltaa tulla puhumaan leirin vastuuhenkilöille.

Vaikka uutinen lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista on hätkäyttävä, Nissinen toteaa, ettei elämää voi elää pelkäämällä pahinta ja epäilemällä kaikkia ihmisiä.

– Nuorisotyön leiri- ja retkitoimintaa pidetään kiinnostavana. Sitä pitää järjestää jatkossakin, jos mieli saada lapsia ja nuoria mukaan seurakunnan toimintaan.

Sanna Nissinen kertoo, että jokaista leiriä ennen kuuluu täyttää turvallisuusasiakirja. (Kuva Minna Kolistaja)

Turvaton digimaailma nousi heti mieleen

Kun viimeviikkoinen uutinen Etelä-Pohjanmaalta alkoi levitä mediassa, oli Oulun seurakuntien partiotyön nuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen valtakunnallisilla nuorisotyönpäivillä, jossa yhtenä aiheena oli lasten ja nuorten turvallisuus ja turvattomuus digitaalisessa ympäristössä.

Parkkinen miettiikin heti verkkomaailman todellisuutta.

– Yksi viesti lähtee nopeasti puhelimesta – myös leirillä. Voinko mitenkään varjella nuoria siltä turvattomuudelta, joka liittyy sosiaaliseen mediaan?

Ensi kesänä Parkkinen lähtee nuorisojoukon kanssa Yhdysvaltoihin World Scout Jamboree -leirille. Kyse on maailman suurimmasta partioleiristä. Paikalle odotetaan noin 46 000 partiolaista.

– Miten tuollaisessa joukossa voi ryhtyä takuumieheksi sille, ettei mitään satu varmasti. Mutta kaikki me tehdään työtämme parhaamme mukaan ja turvallisuus etunenässä ilman paniikkia, Parkkinen puistelee hämmentyneenä päätään.

Sanna Parkkinen tekee työtä turvallisuus edellä. (Kuva Pekka Helin)

 

Lippukunnissa toimii turva-aikuisia

Partiotoiminnassa, kuten seurakunnassa, turvallisuuden avainasioita on ihmisten keskinäinen tuttavuus.

– Minä tunnen ne ihmiset, jotka kantavat vastuuta esimerkiksi leireillä. Ennen leirejä, kuten tällä hetkellä ennen ajankohtaista partioriparia, tapaan nuorten vanhempia. Heidän kanssaan puhutaan myös lasten ja nuorten turvallisuudesta.

Partiotoiminnassa yksi käytäntö turvallisuuden lisäämiseksi on lippukunnan nimetty turva-aikuinen. Turva-aikuiselle voi kertoa esimerkiksi kaltoinkohtelukokemuksesta tai epäilyksestä.

Parkkinen painottaa, että Turvallisesti yhdessä -koulutus on pakollinen kaikille täysi-ikäisille partiolaisille ja ryhmänjohtajilla.

 

Huoli voi liittyä myös kodin turvallisuuteen

Turvallinen seurakunta -julkaisu rohkaisee kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia turvallisuuden vaalimiseen myös siitä näkökulmasta, että joskus seurakunnan työntekijässä voi herätä huoli lapsen, nuoren – ja miksi ei myös aikuisen – kotioloista.

Huoli voi liittyä kotioloihin esimerkiksi silloin, kun on nähtävissä epäilyttäviä pahoinpitelyn jälkiä,  henkilö ei halua tai ei uskalla mennä kotiin.

Seurakuntansa kaiken toiminnan turvallisuudesta vastaa viime kädessä kirkkoherra. Leireille ja retkille määritellään aina turvallisuudesta vastaava täysikäinen henkilö, turvallisuusvastaava. Pääsääntöisesti leirin ohjelma- ja turvallisuusvastaavaksi nimitetään seurakunnan henkilöstöön kuuluva työntekijä.

Julkaisun mukaan turvallisuuden edistäminen on koko seurakuntaorganisaation asia: päättäjistä ja johdosta työntekijöihin ja seurakuntalaisiin asti.

Julkaisu suosittaa, että jokaista alkavaa kymmentä rippikoulunuorta kohden rippikoulussa on kokoaikaisesti läsnä vähintään yksi aikuinen ohjaaja. Henkilöstön määrään on kiinnitettävä erityistä huomiota myös muun muassa lasten, erityisnuoriso-, mielenterveys- sekä muistisairaiden leireillä ja retkillä.

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Seurakunnat Yleinen