Vepsän kylän sydän on kaikille avoin

9.4.19

Vanha koulu kokoaa Ylikiimingin Vepsän asukkaat iltakahveille perjantaisin. Syksyllä on suunnitelmissa aloittaa yhdessä seurakunnan kanssa ruokailut, jonne haetaan kotoa myös liikuntarajoitteiset kyläläiset.


Elsi Salovaara Elsi Salovaara

Vinkki heti aluksi: Kun suunnistaa autolla kohti Ylikiimingissä sijaitsevaa Vepsän koulua, kännykän karttapalveluun ei voi luottaa. Kartta nimittäin ohjaa kirkonkylän keskustaan. Onneksi oikea suunta selviää kysymällä.

– Aja vain kylän läpi ja käänny sitten oikealle risteyksestä, jossa lukee Puolanka 88. Siitä sitten 11 kilometriä eteenpäin. Kun vasemmalla näkyy järvi, pian tulee eteen Kokontien kyltti, opastaa Tiina Kääriä toimittajaa puhelimessa.

GoogleMaps ja Vepsän koulun oikea sijainti.

Karttapalvelun erhe voi johtua siitä, että Vepsän koulu ei ole toiminut kouluna vuoden 2008 jälkeen. Nykyisin se on Vepsänkyläläiset ry:n omistuksessa ja toimii kylätalona.

Tiina Kääriä on ammatiltaan rakennusinsinööri ja yksi niistä paikallisista, jotka ovat olleet talkoolaisina kunnostustöissä. Vanhempi koulurakennus on rakennettu 1920-luvulla, uudempi on 1950-luvun tuotos.

Nykyisin Vepsän ja Jokelan alueella on noin 130 kotitaloutta. Koululaiset kulkevat oppiin kirkonkylälle.

Iltakahveille ajellaan vähän kauempaakin

Kylätaloksi muuttunut Vepsän koulu on paikallisille tärkeä. Niin tärkeä, että Kääriä pyysi tutun toimittajan katsomaan omin silmin, olisiko heissä jutun juurta.

Paras ajankohta tulla katsomaan tunnelmaa olisivat kuulemma kolmen vuoden ajan koululla pidetyt perjantain iltakahvit. Kuudesta kahdeksaan kestävässä illassa on yleensä paikalla joku vierailija tai muuta ohjelmaa. Arpajaisetkin järjestetään.

– Täällä on paljon yksinasuvia ihmisiä. Mietimme, millä saamme heidät ulos koloistaan, kyläyhdistyksen nokkamies Veli Koistinen kertoo iltakahvien taustasta.

Vieraita on ollut Koistisen sanoin ”kupparista kirkkoherraan”. Hän on itse kotoisin kylältä, mutta asuu nykyisin Ylikiimingin kirkonkylällä. Moni muukin kuuluu ajavan kauempaa tutulle talolle.

Onpa joukossa myös paluumuuttajia. Ritva Jokikokko on käynyt koulunsa Vepsällä, mutta työ vei hänet 40 vuodeksi Ouluun.

– Palasin, koska Vepsänjärvi veti niin kovasti puoleensa, hän kertoo.

Täällä on paljon yksinasuvia ihmisiä.
Mietimme, millä saamme heidät ulos koloistaan.

— Veli Koistinen

Vuoden vaihteessa Ylikiiminki siirrettiin Oulujoen seurakunnasta osaksi Kiimingin seurakuntaa. Diakoni Seija Lomma piipahti kylätalon perjantai-illassa maaliskuussa. Silloin virisi idea syksyllä aloitettavista diakonian ruokailuista.

– Ajatus on, että joku hakisi mukaan myös ne, jotka eivät itse pääse kulkemaan, Tiina Kääriä kertoo.

Kahdesti vuodessa koululla on myös pidetty maakirkko. Perinnettä aiotaan jatkaa.

Toimittajan ollessa paikalla vieraana on kotimaisten hopeakorujen esittelijä. Ei liene yllätys, että korut kiinnostavat eniten naisia. Yksi löytää killuttimet itselleen, toinen etsiskelee kummitytölle sopivia pieniä korvakoruja, ja esittelijä Mareena Nissin opastuksella sellaiset löytyvätkin.

Sitten onkin arpajaisten aika. Koistinen ja Kääriä arpovat voiton sutjakkaan tahtiin. Illan jännitysmomentti on ohi, ja yhdistyksen kassaan on karttunut muutama killinki.

Korut kiinnostavat enemmänkin naisväkeä, mukaan lähtee koruja niin itselle kuin lahjaksi.

Puikkojen heiluessa kevennetään sydäntä

Pullakahvien ja kuulumisten vaihdon lisäksi perjantai-illat on omistettu käsitöille. Arvonnan jälkeen suurin osa naisista suuntaakin viereiseen luokkahuoneeseen käsitöiden pariin.

Jokainen tekee omaa juttuaan, ihan mitä haluaa. Opettajana on Pirjo Isoaho Oulu-opistosta.

– Täällä sitä saa henkilökohtaista opetusta, huikataan kehut opettajalle.

– Voi itse keksiä, mitä haluaa opetella. Toiveiden mukaan olemme tehneet villakirjontoja, nypläystä ja käpypitsiä, Isoaho luettelee.

Tiina Kääriän mukaan pöydän ääressä tulee kevennettyä myös sydäntä. Yhdellä jos toisella on ollut viime vuosissa koettelemuksia, läheisen menetyksiä ja erilaisia vaivoja. Itkukin on välillä tullut.

– Aika terapeuttista hommaa tämä on, Kaija Jurvakainen tuumaa.

Käsiparin luota toiselle kiertää konvehtirasia. Suklaat voitettiin juuri pidetyistä arpajaisista, mutta koska voittaja ei kuulemma ole kovin perso suklaalle, herkut laitetaan jakoon.

Kääriä vinkkaa, että tulossa on kalannahanmuokkauskurssi, johon löytyy ilmoittautumistiedot kahvitteluluokan seinältä.

– Kannattaa kokeilla. Minä olen tehnyt yhden kalannahkalaukun itselleni ja hyvä tuli, hän kannustaa.

Koulu pidetään kunnossa talkoovoimin

Miesväki on jäänyt kahvipöydän ympärille vaihtamaan kuulumisia. Toimittajalle kerrotaan, että ajat ovat muuttuneet, aiemmin kylällä oli kolme kauppaa ja joka talossa karjaa. Nyt ei ole yhtään kauppaa ja postikin on viety.

Veli Koistinen, Tenho Kiljander, Jouko Kääriä, Ville Isoaho ja Jaakko Ämmänpää vaihtoivat kuulumisia kahvikupin äärellä.

Viitisen vuotta sitten koulu liitettiin viemäriverkkoon ja siirrettiin maalämpöön. Kahden asunnon vuokralla katetaan talon vesi, lämpö ja sähkö. Remonteista on velkaa, jonka lyhentämisessä auttaa koulun vuokraaminen erilaisiin tilaisuuksiin. Koululta löytyy majoitustilaa, ulkosauna ja uimaranta.

Koululla pidetään eläkeläisten kuntopiiriä, lasten sählyä, entisöintikerhoa, ukkopiiriä ja lasten kerhoa. Hermoratahieroja käy kerran kuussa. Kyläläiset toimivat vuorollaan talonmiehinä ja paikat siivotaan porukalla.

– Kun soitan ja pyydän koululle kymmentä miestä tunnin sisään, niin se tapahtuu, Koistinen vakuuttaa.

Kyläaktiivi kehuu vuolaasti vepsäläisten poikkeuksellista yhteishenkeä.

– Näkeehän se siitäkin, että minut hyväksytään mukaan, vaikka en kylällä asukaan, hän tuumaa nauraen.

Koulussa olevia kirjoja saa lainata vapaasti.

Koulun kasvatit kokoontuivat kesällä

Vepsän koulu on pitkälti siinä asussaan, johon se jäi reilu kymmenen vuotta sitten. Seinällä oleva presidenttien kuvarivistö päättyy Tarja Haloseen. Niinistö ei rivistöön ehtinyt.

Seinillä on karttoja, kaunokirjoitusmalleja ja piirustuksia. Kirjoja on joka huoneessa, ja niitä saa vapaasti lainata. Moni viivähtääkin kirjahyllyllä, lainaamassa tai palauttamassa.

Lapsia perjantai-iltaisin ei paljoa näy, vaikka lapsiperheet olisivat oikein tervetulleita.

Raija Musta on paikalla kahden lapsenlapsensa kanssa. Kaisli ja Aarni Seppänen viihtyvät nurkkauksessa, josta löytyy kasapäin kirjoja, pelejä ja leluja.

– Olen käynyt itse tätä koulua, samoin kuin tyttäreni, näiden lasten äiti, Musta kertoo.

Viime kesänä koululla pidettiin tapaaminen, johon tervetulleita olivat kaikki koulua käyneet. Laskujen mukaan koulua on käynyt yli 700 lasta, ja paikalle tuli 170. Tapaamisessa kerättiin vanhoja luokkakuvia. Ne koristavat nyt yhden luokan seinää.

Muutama vuosi takaperin Töllin talon vintiltä löydettiin Vepsän nuottikirja, joka on koottu vuonna 1948. Oulun pelimannit ovat jo tehneet versionsa Vepsän polkasta ja Vepsän valssista.

– Nuottikirjan annista voisi poikia jotain kesätapahtumaa, Veli Koistinen tuumii.

Tämä on helppo uskoa. Yhdessä kehittelemällä sekin varmasti syntyy.

Veli Koistinen lukitsee paikat illan päätteeksi. Toimittaja poistuu samalla ovenavauksella. Parkkipaikka on jo tyhjä, mutta ensi viikolla se täyttyy taas.

Vepsän kyläyhdistys löytyy Facebookista.

Kommentoi juttua ja lähetä terveisiä haastatelluille

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kiimingin seurakunta