Kuva: Wikipedia

Hartaus helatorstaille 30.5.

29.5.19

Päivän evankeliumitekstissä tartutaan käsin käärmeisiin
ja juodaan tappavaa myrkkyä.
Miten tätä pitäisi tulkita, pohtii Kaisa-Maria Pihlava.


Usko tarpeeksi

Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus kertoo seuraajilleen: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

Minusta ei tullut pappia pappispätevyydestä huolimatta. Yksi keskeinen syy oli se, etten lopulta löytänyt rauhaa tämän tyyppisten tekstien ja itseni välille. Mietin niitä lukemattomia kertoja, jolloin kristityt ovat lyöneet toisiaan näiden tekstien avulla: ”Jos uskoisit tarpeeksi, parantaisit sairaita. Jos uskoisit tarpeeksi, puhuisit kielillä.” Jotkut kristityt joutuvat miettimään, eikö heidän uskonsa sittenkään riitä, kun sairaat eivät parane ja kielitaito perustuu koulussa opittuun. Enkä eksegeettinä oikein löydä tapaa, jolla voisin silotella tekstin tarkoittamaan jotain muuta kuin mitä siinä ilmiselvästi sanotaan.

Tavallista on, että näissä kohdissa aletaan puhua kulttuuri- ja aikasidonnaisuudesta. Olemmeko valmiita sanomaan, että tässä tekstissä on kyse siitä, mitä Jeesuksen seuraajat kokivat tapahtuvat pian 2000 vuotta sitten? Ja että nykyaikana eletään toki erilaisessa maailmassa, jossa näitä tunnusmerkkejä ei voi odottaakaan? Jos olemme, miksi sitten samaan aikaan toisista selvästi kulttuurisidonnaisista raamatunkohdista ei olla valmiita joustamaan?

Ehkä voisimme kaikki pohtia, millaisiin omiin totuuksiimme toivomme toisten sopeutuvan. Ja ovatko toivomuksemme kohtuullisia, kun otetaan huomioon, että kellään meistä ei ole oikeita vastauksia.

Kaisa-Maria Pihlava
Kirjoittaja on psykologi ja teologi

 

 

Helatorstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä

Kristus korotettiin taivaisiin. Hän on astunut taivaalliselle valtaistuimelle ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Me emme voi saada yhteyttä Kristukseen inhimillisten aistiemme välityksellä, mutta silti hän on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä.

Helatorstai 30.5.2019
Psalmi: Ps. 47:6-9
1. lukukappale: Ps. 110:1-4
2. lukukappale: Ap. t. 1:1-11
Evankeliumi: Mark. 16:14-20

Ps. 47: 6-9
Jumala nousee valtaistuimelleen,
riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
  Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme,
  ylistäkää ja laulakaa!
Hän on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
  Jumala on kansojen kuningas,
  hän istuu pyhällä istuimellaan.

Ps. 110: 1-4
Herra sanoo minun herralleni:
”Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.
Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli!
Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta.”
Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta:
”Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.”

Ap. t. 1: 1-11
Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”

Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Mark. 16: 14-20
Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille:

”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko