Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 12.5.

9.5.19

Tänään vietetään kristittyjen taivasikävän pyhää.


Jumalan kansan koti-ikävä

On kevät. Olen nuori. Tahdon vain elää, en muuta! Kuitenkin tänään vietetään kristittyjen koti-ikävän – taivasikävän – pyhää.

Olen lapsesta asti ollut varsin tietoinen tämän maailman ja sen ilojen katoavaisuudesta. Olen toivonut, että taivas on olemassa. Nyt opiskeluaikana olen myös valmistautunut toimimaan kuoleman ja taivastoivon ammattilaisena, jos minut joskus kutsutaan papiksi.

Jos olen rehellinen, juuri nyt en jaksaisi ajatella kuolemaa tai edes taivasta. Vasta hetki sitten yksi pahimmista peloistani toteutui: jouduin pelkäämään vakavasti sairaan läheiseni nopeaa lähtöä tästä maailmasta.

Nyt haluaisin kääntää huomioni kohti tämänpuoleista elämää. Tässä maailmassa minulla on ainakin hetken tämä minuuteni ja nämä rakkaani. Tuonpuoleisesta kukaan ei tiedä.

Uskon, että tuonpuoleisuuden kanssa tulee eri vaiheita. Ehkä nyt on aika heittäytyä elämään ja jättää kuoleman ajatteleminen hetkeksi vähemmälle.

Jeesus ei mukautunut tai jäänyt tämänpuoleiseen. Mutta ei hän myöskään pitänyt maailmaa kynnysmattona, jonka yli on vain käveltävä ennen tuonpuoleisuutta.

En voi kuin tarttua Raamatun lupaukseen: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon”. Jos vain mitenkään voimme, emmekö poistaisi esteitä Jumalan rakkauden tieltä tämänpuoleisuudessa? Emmekö nousisi niitä voimia vastaan, jotka pakottavat ihmistä tyytymään surkeaan osaan tässä elämässä?

Ei kai meidän tarvitse kuolla ennen kuin saamme elää.

Tiia Orpana

Kirjoittaja on pian teologian maisteri sekä karjalainen,
kalliolainen, maailmankansalainen ja aina vähän koti-ikäväinen

 

Sunnuntai 12.5.

3. sunnuntai pääsiäisestä

Psalmi: Ps. 66:3-9 tai Ps. 126
1. lukukappale: Jes. 40:26-31
2. lukukappale: Hepr. 13:12-16
Evankeliumi: Joh. 16:16-23

 

Ps. 66: 3-9

Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
  Koko maa kumartuu eteesi,
  koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
  Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
  kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
  Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
  Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
  antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.

TAI

Ps. 126

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
  Silloin suumme hersyi naurua
  ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
  Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
  niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
  Jotka kyynelin kylvävät,
  ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.

 

Jes. 40: 26-31

Kohottakaa katseenne korkeuteen:
kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot
täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob,
Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,
minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.

 

Hepr. 13: 12-16

Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

 

Joh. 16: 16-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko