Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 26.5.

24.5.19

Myös Jumalan kanssa puhumisessa, rukouksessa, olisi hyvä oppia kuuntelemaan.


Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Kommunikaatio on olennainen osa ihmissuhdetta. Joka päivä puhumme toisen ihmisen kanssa. Puheessa tuomme esiin sekä ilon että surun. Jokapäiväisessä kanssakäymisessä tulevat esiin ihmisen elämän tärkeimmät arvot kuten rakkaus, kunnioitus, huolenpito.

On hyvä, kun tuomme puheessa esiin positiiviset tunteet. Myös ongelmista puhumista tarvitaan, jotta ongelmien käsittelyn kautta voimme löytää ratkaisun. Pahin mitä voimme tehdä, on olla puhumatta. Elämässä tapahtuu sellaistakin. Parasta on silloinkin yrittää puhua ja saada asiat selväksi.

Ihminen voi puhua myös Jumalan kanssa. Puhetta Jumalan kanssa kutsuttaan rukoukseksi. Ehkä Jumala tuleekin meille mieleen juuri silloin kun elämässä on ongelmia ja kun tarvitsemme apua.  Jumala auttaa vaikka egoistisesti kääntyisimme hänen puoleensa ainoastaan silloin, kun tarvitsemme apua. Hän auttaa, koska hän on luonut meidät ja rakastaa meitä.

Avun saamisen jälkeen nousee kysymys siitä, miten menemme eteenpäin. Osaammeko silloin myös kiittää? Kun arkielämässä pidämme luonnollisena sitä, että sanomme avunantajalle kiitoksen, voisi näin olla myös Jumalan kanssa. Jumalaa voi kiittää kaikesta, mikä on elämässä: läheisistä, terveydestä, työstä. Kaikki on lahjansa meille.

Sunnuntain aihe kertoo Jumalan kanssa puhumisesta. Ihmisten keskuudessa pidetään epäkohteliaana ihmistä joka puhuu koko ajan eikä kuuntelee ikinä keskustelukumppania.  Myös Jumalan kanssa puhumisessa, rukouksessa, olisi hyvä oppia kuuntelemaan. Jumala puhuttelee meitä elämäntapahtumien, Raamatun ja toisten ihmisten kautta. Avoimuus hänen puhuttelulleen luo mahdollisuuden dialogiin, joka avartaa elämänkatsomustamme ja lopulta antaa elämälle hyvän tarkoituksen.

Kaido Soom
Kirjoittaja on Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja Viron ev.lut. kirkon pappi

 

 

Psalmi: Ps. 40:2-6
1. lukukappale: Jer. 29:11-14
2. lukukappale: Ef. 3:14-21
Evankeliumi: Joh. 16:23-33

 

Ps. 40: 2-6

Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
  Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
  upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.
  Hän antoi suuhuni uuden virren,
  kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa
ja turvaavat Herraan.
  Hyvä on sen osa,
  joka luottaa Herraan,
ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
  Herra, minun Jumalani,
  kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
  Minä haluan kertoa teoistasi –
  niitä on enemmän kuin voin luetella.

 

Jer. 29: 11-14

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra.

Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä.

Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.

Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut.

Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.”

 

Ef. 3: 14-21

Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

 

Joh. 16: 23-33

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.

Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.

Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”

petuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”

”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko