Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 5.5.

2.5.19

Millainen paimen minä itse olen? pohtii hartauskirjoittaja Pia Perkiö.


Kaikki turvaan

Tuttu vertaus Jeesuksesta hyvänä paimenena, joka etsi laumastaan eksyneen lampaan. Liian tuttu? Helppo ohittaa sen enempiä ajattelematta. Entä jos pysähdyn ja pohdin, mitä tuttu tarina voisi minulle merkitä, juuri nyt.

En usko, että lauman sadasta lampaasta vain yksi eksyi. Voisiko olla niin, että lampaista – siis meistä ihmisistä – eksyneitä ovat kaikki vuorollaan?

Herra on hyvä paimen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta millainen paimen minä olen. Siis sille ”laumalle”, jonka ”paimeneksi” elämä minut laittoi – kanssakulkijaksi perheen, suvun, ystävien, työtoverien ja vastaan tulijoiden keskellä.

Kun Jeesus hyvänä paimenena johdattaa minut, monesti eksyneen, elämän vaikeuksien keskellä ja keskeltä turvaan, mihin minä johdatan lähimmäisiäni? Yhä syvemmälle jorpakkoon? Jättämällä yksin vaikeuksiensa keskelle?

Olenko se paimenvertauksen palkkarenki, joka vähät välittää toisista ja pakenee, kun vastoinkäymiset niittävät lähimmäisten voimia – paimen, joka itse eksyy. Armahda ja etsi minut taas, Hyvä Paimen!

Vanhassa Testamentissa on lohdullinen viesti meille tämän päivän eksyneille lampaille ja paimenille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä huolehdin lampaistani haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä hoivaan uupunutta. (Hesekiel 34:11,12,16).

Säkeet paimenen laulussa ”Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta” ovat myös minun rukoustani:

”Taivaan rauhan anna täyttää mieleni, niin pelko kaikkoaa. – –
Kiitos, että otat suojaan rakkauden myös köyhän paimenen.”

Pia Perkiö
Kirjoittaja on kirjailija

 

 

Hyvä paimen

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33: 5). Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

 

Sunnuntai 5.5.2019
2. sunnuntai pääsiäisestä

Psalmi: Ps. 23
1. lukukappale: Hes. 34:11-16
2. lukukappale: 1. Piet. 2:21-25
Evankeliumi: Joh. 10:11-16

 

Ps. 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
  Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
  siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
  Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
  en pelkäisi mitään pahaa,
  sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
  Sinä katat minulle pöydän
  vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
  Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
  kaikkina elämäni päivinä,
  ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

 

Hes. 34: 11-16
Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.

 

1. Piet. 2: 21-25
Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
– Hän ei syntiä tehnyt,
hänen suustaan ei valhetta kuultu.
Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.

 

Joh. 10: 11-16
Jeesus sanoo:
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko