Katseessa on voimaa rikkoa tai rakentaa, nostaa tai painaa maahan

16.5.19

Ihminen kaipaa ehdottomasti kohdatuksi tulemista myös kasvokkain, siten että katse voi tavoittaa toisen, sanoo kirkon johtava sielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola.


Riitta Hirvonen Pixabay

Diakoniatoimistoon tulee asiakas, johon on vaikea saada suoraa katsekontaktia. Hänen elämässään on tapahtunut jotakin sellaista, mistä ei ole helppo avautua muille, ei edes ammattiauttajalle. Onko se jotain, mitä tulija häpeää, ja hän pelkää katseen paljastavan häpeän syyn?
Vaikeassa tilanteessa kokeneen auttajan silmistä voi löytää lohdullisen viestin: koskaan ei ole häpeä myöntää, että tarvitsee apua.
Diakoniatyöntekijä viestii vielä sanoin: sinun ei tarvitse kertoa kaikkea, kerrot vain sen, mitä haluat. Hiljalleen, muutamien sanojen ja katseiden jälkeen, silta kahden ihmisen välillä voi alkaa rakentua.
Tällainen mielikuva kahden ihmisen kohtaamisesta syntyy, kun kuuntelee diakoniatyöntekijä Saila Luukkosta.

Silmistä voi lukea paljon

Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa työskentelevä Luukkonen on tehnyt diakoniatyötä yli 20 vuotta. Hän tietää katseen ja katsomisen voiman: katse voi nostaa maasta tai painaa maahan, se voi rikkoa tai rakentaa. Luukkonen lainaa vanhaa sanontaa: silmät on sielun peili. Melkein kaikki tunteet heijastuvat tavalla tai toisella katseesta ja kasvojen ilmeistä.
– Silmistä näkee paljon. Aina ei tarvitse edes sanoja, kun silmät jo kertovat niin surun, häpeän, ahdistuksen kuin ilon.
Kaksi vuosikymmentä diakoniatyössä opettaa ”lukemaan” ihmisiä. Asiakkaan katse voi olla suora, vilpittömäksi tarkoitettu, mutta katse ja sanat kertovat eri asioita. Tästä huolimatta auttajan katse pyrkii kertomaan ihmisen arvostamisesta.
Koska katsekontaktissa on usein hurja määrä voimaa, on Luukkonen usein miettinyt, millä tavoin hän itse haluaisi tulla katsotuksi: kunnioittavasti ja myötätuntoisesti erityisesti silloin kun elämä satuttaa.
– Toivon, että samalla kunnioittavalla, rohkaisevalla ja myötätuntoisella katseella osaisin katsoa niitä ihmisiä, joita kohtaan työssäni.

Aina ei jaksa puhua, viestintä on sanatonta

Katseella ja katsomisella on suuri merkitys myös kirkon sairaalasielunhoidossa, kertoo kirkon johtava sielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola.
– Sielunhoitotilanteessa sairaalassa kohdataan potilaita, jotka eivät sairauden tai väsymyksen takia pysty ilmaisemaan itseään puhumalla.
Myös yhteinen kieli voi puuttua tai asia itsessään tuntua niin raskaalta, että siitä on vaikea puhua. Silloin katse ja tapa olla läsnä ovat erityisen merkittäviä, Sipola tietää.
– Katseella voi viestiä, että sinä ja sinun asiasi ovat tärkeitä ja merkittäviä, hän lisää.
Taito katsoa toista ihmistä hyväksyvästi, lempeästi ja arvostavasti ei ole pelkästään ammattilaisten työkalu sielunhoidollisissa keskusteluissa.
– Uskon, että jokainen meistä tarvitsee arvostavaa katsetta. Erityisesti tarvitsemme arvostavaa katsetta niissä hetkissä, kun tekomme eivät olet arvostettavia, emme ole osanneet tai halunneet toimia oikein. Silloin tarvitsemme katsetta kertomaan, että kuitenkin ihmisinä olemme arvokkaita, Sipola sanoo painokkaasti.
– Ehkä toisen arvostaminen ja arvostavasti katsominen kumpuaa siitä, miten meitä on katsottu: lämpimästi ja ystävällisesti, hyväksyen, vai vihaisesti, vähätellen ja vaatien?
– Kauneimmillaan katse on silloin, kun katsomme rakkaudella toista ihmistä ja hän vastaa katseeseen. Se voi olla syvällinen ja ainutlaatuinen hetki.

 

Erityisesti tarvitsemme arvostavaa katsetta

niissä hetkissä, kun emme ole

osanneet tai halunneet toimia oikein.

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko