Eila ja Veikko Kovalainen saivat tukea omahoitovalmennuksesta.

Muistisairaus muuttaa arkea

28.5.19

Kun haukiputaalaisella Eila Kovalaisella alkoi olla haasteita muistin kanssa, hänen ja Veikko-puolison elämä muuttui monella tavalla.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Haukiputaalainen Veikko Kovalainen viihtyi vielä jokin aika sitten pitkiäkin aikoja metsässä. Kalastus, metsästys, sienestys ja marjastus saivat ajan kulumaan luonnon keskellä.

Harrastukset vetävät Veikon metsään edelleen, mutta nykyisin hän on kotoa poissa vain lyhyitä aikoja. Muuten Eila-puoliso huolestuu, kun miestä ei näy.

Eila Kovalaisella on ollut vuoden verran haasteita muistin kanssa.

– Muistan kyllä vanhoja asioita, mutta lähimuisti ei oikein toimi, hän kertoo.

 

Työnjako kotona meni uusiksi

Veikosta tuli Eilan omaishoitaja vuoden vaihteessa. Omakotitalossa asuva pariskunta ei ole toistaiseksi hankkinut ulkopuolista apua, mutta kotitöiden jakautumista muistisairaus on muuttanut.

– Minä siivoan ja teen ruoat, melkeinpä kaiken. Tykkään tehdä, sanoo Veikko.

Koska Eila ei muista lähimenneisyyden asioita, hänen on varmistettava usein asioita puolisoltaan. Jos Veikko käy jossakin, menopaikat ja saapumisajat käydään läpi tarkkaan.

 

Usko ja liikkuvat jalat kantavat

Mitä ajatuksia sairaus herättää pariskunnassa, joka on ollut yhdessä jo 63 vuotta? Onhan se paha mieli, kun toinen ei muista asioita, sanoo Veikko.

– Samaan aikaan ajattelen, että kyllä me pärjäämme. Usko ja rukous auttavat, ne ovat kantavia voimia. On turvallinen mieli. Sekin on hyvä, että saamme olla liikkuvilla jaloilla, hän lisää.

Avuksi otetaan myös huumori.

– Kun muistitikku tulee täyteen, niin se on sitten tällaista, nauraa Eila itselleen.

 

Omahoitovalmennus tukee molempia

Tukea uuteen elämäntilanteeseen Kovalaiset ovat saaneet Omahoitovalmennus-ryhmästä. Oulun seudun muistiyhdistyksen ja Oulun seudun omaishoitajien järjestämä ryhmä on suunnattu iäkkäille pariskunnille, joissa toisella puolisoista on todettu äskettäin muistisairaus.

Ryhmä perustuu Vanhustyön keskusliiton kehittämään malliin, jossa pariskunnat lähtevät ryhmätapaamisiin yhdessä, mutta jossa sairastuneille ja heidän puolisoilleen on omat ryhmäohjaajat.

– Näin samassa elämäntilanteessa olevilta saatava vertaistuki tulee esille parhaiten, kertoo Heini Kemola Oulun seudun omaishoitajista.

 

Meitä on samassa tilanteessa muitakin

Omahoitovalmennuksessa osallistujat saavat vertaistuen lisäksi tietoa ja ohjausta.  Kahdeksan kertaa kokoontuvan ryhmän joka tapaamisella on oma teema, joita voivat olla vaikkapa muistisairauden vaikutus parisuhteeseen tai ravitsemus. Lisäksi pariskunnat saavat kotitehtäviä.

Tutkimukset Omahoitovalmennuksen vaikutuksista ovat osoittaneet ryhmään osallistumisen kohentavan puolisoiden elämänlaatua.  Lisäksi ryhmään osallistuneen, muistisairaan ihmisen tiedolliset taidot ovat säilyneet verrokkiryhmiä paremmin.

Eila ja Veikko Kovalaiselle äskettäin päättynyt valmennus tarkoitti paitsi syytä lähteä jonnekin, myös mahdollisuutta tavata muita samassa tilanteessa olevia.

– Täällä näkee muita ja voi ajatella, ettei vanhuus tule yksin. Se lohduttaa, Veikko toteaa.

Uutta Omahoitovalmennus-ryhmää suunnitellaan ensi syksyksi. Lisätietoja siitä saa Oulun seudun muistiyhdistykseltä ja Oulun seudun omaishoitajilta.

Anna palautetta jutusta

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Yleinen