Wanhan kirkon penkissä

2.5.19

Muhoksen kirkko on jo 385-vuotias. Kirkko ei ole vain kaunis kulttuurirakennus, jossa kuullaan ja puhutaan jumalallisia totuuksia, kirjoittaa kirkkoherra Jouni Heikkinen.


Jouni Heikkinen Rauhan Tervehdyksen arkisto

Muhoksen vanha puukirkko täyttää tänä vuonna 385 vuotta. Kirkon vanhan kastemaljan ääressä on otettu pienokaisia seurakunnan jäseneksi, aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria on konfirmoitu, iloittu nuoresta onnesta ja rakkauden tunteesta hääjuhlan keskellä ja itketty ikävästä saatettaessa rakasta haudan lepoon.

Vaatimattomat ja rauhalliset pohjoissuomalaiset ovat yhdessä toisten kanssa istuutuneet kirkon puisille penkeille kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja veisaamaan toivonsa ja ahdistuksensa Jumalan puoleen.

On kaivattu puhdistautumista ja omia kirkastusvuori-kokemuksia, joista ei ole suurempaa numeroa haluttu tehdä. Onpahan vain sisimmässä tuntu, että on saatu voimaa ylhäältä ja niin on lähdetty jatkamaan uusin voimin elämän usein raskastakin taivalta.

Kirkkovieras – niin lapsi kuin aikuinen – ammentaa voimaa elämäänsä kaikilla aisteillaan. Kirkko ei ole vain kaunis kulttuurirakennus, jossa kuullaan ja puhutaan jumalallisia totuuksia. Kauniit esineet kertovat vaivannäöstä ja rakkaudesta ihmistä suurempaan todellisuuteen.

Musiikki ja Sana menevät korviemme kautta suoraan sieluumme. Makuaisti ottaa vastaan ehtoollisen, kuolemattomuuden lääkkeen ja lääkitsee ja parantaa meitä.

Kirkkorakennus tarjoaa elämyksiä myös hajuaistille. Vanhojen kirkkojen vuosirenkaat ovat jättäneet jälkeensä ominaistuoksunsa. Eri aistien kautta Kirkon pelastava sanoma avautuu kokemuksina, jotka eivät ole pelkällä arkijärjellä tavoitettavissa.

Jouni Heikkinen
kirkkoherra

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Muhoksen seurakunta