Kuva: Pixabay

Hartaus juhannuspäivälle 22.6.

20.6.19

Ehkä Johannes Kastaja onkin kristinuskon perustaja?


Opettaja

Joulua ja juhannusta on maailmassa juhlittu tuhansia vuosia ennen kristinuskoa. Pohjoisilla perillämme on keskikesän auringon juhla ollut juhlista kaikkein tärkeimpiä. Mutta miksi se on kristillisessä kalenterissa Johannes Kastajan juhla?

Johannes Kastaja on varjomainen hahmo. Hän läpäisee Uuden Testamentin, mutta silti Johanneksesta ei helpolla synny käsitystä. Yhtäältä Jeesus näyttää pitävän häntä melkein esikuvanaan. Toisaalta annetaan ymmärtää, että Johannes oli ainoastaan Jeesuksen edeltäjä.

Johannes on kuin menneiden vuosikymmenten unohdettu rokkibändi, josta asianharrastajat tietävät kertoa, että kyseessä on vielä tärkeämmän bändin keskeinen vaikuttaja. Epämääräistä tuntua vielä lisää kummallinen tarina Herodiaan tyttären tanssimisesta, Johanneksen mestauksesta ja hopeavadille tarjotusta päästä. Tarina on niin makaaberi ja uskomaton, että siitä on sadoittain tauluja, näytelmiä ja oopperoita.

Monet raamatun kulttuurihistorian tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesuksen juuret olivat Johanneksen perustamassa herätysliikkeessä. Johannes olisi siis ollut ikään kuin professori, ja Jeesus aluksi oppilas. Johannes kastoi ihmisiä, ja saarnasi parannuksen vaatimusta, yhteiskuntanormien muutosta. Hänen sanomassaan on jo kaikki se, mikä on Jeesuksen sanomassa, paitsi yhtä, oppia lihaksi tulevasta Jumalan pojasta.

Ehkä Johannes onkin kristinuskon perustaja? Ainakin hän kastoi Jeesuksen. Joku voisi pitää pilkkana ajatusta, että Jeesusta on pitänyt opettaa. Minun silmissäni ajatus Jeesuksen opettajasta tekee Jeesuksesta vielä uskottavamman. Hän on ihminen, yksi meistä, joka lopulta oppi, mutta ei koskaan unohtanut opettajaansa, jota kunnioitti ja ikävöi.

Me olemme kaikki Johanneksen oppilaita. Oppilaasta tulee tulla opettajaa suurempi, ja opettajan nimen tulee unohtua. Näin on käynyt Johannekselle, ja näin käyköön jokaiselle meistä. Meidän tulee liueta maailmaan kuin suola veteen, kadota tuleviin sukupolviin.

Mitähän tuosta lapsesta tulee, miettivät Johanneksen vanhemmat. Sitä mietin minäkin joka päivä katsoessani lapsiani. Ja kun aikaa kuluu, minusta tulee kesän korkeimman päivän lyhyt varjo ja lapseni jäävät tänne vielä hetkeksi elämään. Lopuksi meistä kaikista tulee se sama, mikä Johanneksesta, Luojan tahdon varjo, jota ilman elämä maailmassa olisi erilainen.

Janne Saarikivi
Kirjoittaja on kielentutkija ja professori

 

Lauantai 22.6.2019

Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä)
Psalmi: Ps. 92:2-6
1. lukukappale: Jes. 40:1-8
2. lukukappale: Ap. t. 13:23-26
Evankeliumi: Luuk. 1:57-66

Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1: 26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.

Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Kirkko on viettänyt vanhastaan myös Johannes Kastajan mestauspäivää (29.8.). Sen evankeliumiteksti (Mark. 6: 14-29) on otettu vaihtoehtoiseksi saarnatekstiksi.

Kirkollisen aiheen lisäksi juhannukseen sisältyy Suomessa kansallisen juhlan (Suomen lipun päivä) ja keskikesän luonnonjuhlan aineksia.

 

 

Ps. 92: 2-6
Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
  Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
  harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
  kuinka syvät sinun ajatuksesi!

 

Jes. 40: 1-8
– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,
sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille
ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt,
että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut
kaikista sen synneistä.
Ääni huutaa:
– Raivatkaa autiomaahan
Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot,
alentukoot huiput,
mäet madaltukoot,
vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy,
kaikki saavat sen nähdä.
Näin on Herra puhunut.
Ääni sanoo:
– Julista!
Ja minä kysyn:
– Mitä minun pitää julistaa?
– Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

 

Ap. t. 13: 23-26
Apostoli Paavali puhui synagogassa:
”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.”

 

Luuk. 1: 57-66
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.”

Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.”

He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät.

Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko