Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 16.6.

14.6.19

Mitä jää jäljelle, kun lapsuuden usko haalenee tai mutkistuu?


Salattu Jumala

Jumala on salattu ja ihmisen ymmärrystä suurempi. Mutta ainakin minun kontekstissani satukirjamainen ja maallisen vallan jakautumista noudatteleva kuva hänestä on vaikutusvaltainen. Jumalan kasvot ovat valkoisen, vanhahkon miehen. Pohjana on oletettavasti Jumalan ensimmäisen persoonan nimi, Isä. Vastaavasti henki on hepreassa feminiininen sana, ja Pyhää Henkeä on yhdistetty jonkinlaiseen Jumalan feminiinisyyteen. Ehkei näihin maskuliini- ja feminiiniviittauksiin kannata jäädä jumiin ahtaina lokeroina. Ehkä voisi ajatella, että Jumalan isyys on läheisyyttä ja Hengen feminiinisyys uuden elämän synnyttämistä. Jumalan kolme persoonaa toimivat joka tapauksessa yhtenä ja yhdessä. Uskon, ettei Jumalaa voi rajoittaa yhteen sukupuoleen, ikään, väriin tai muihinkaan vastaaviin määreisiin.

Ihmisen lapsuudenusko saattaa kiinnittyä luontevasti isälliseen tai äidilliseen Jumalaan ja veljelliseen Jeesukseen. Mitä jää jäljelle, kun tällainen usko haalenee tai mutkistuu? Itselleni Pyhä Henki on alkanut kirkastua vasta tässä aikuisemmassa elämässäni. Se on tarkoittanut havahtumista siihen, että Jumala on lapsuudenuskonkin jälkeen elävä ja toimiva. Elämä Jumalan yhteydessä on seikkailua ja salaisuutta. Kuten Jeesus kuvaa päivän evankeliumissa: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

Eräät intialaiset kristityt todistavat, että Jumala on dalit eli kastiton. Tämä on yksi tapa sanoittaa Jumalaa, joka on lähellä ihmistä ja hänen elämäntodellisuuttaan. Uskon, että jumalakuvamme voivat vaikuttaa siihen, kuinka elämme uskoa todeksi kirkkona ja kristittyinä. Kun intialainen kristitty kutsuu Jumalaa dalitiksi, hän jakaa näkynsä kirkosta, jossa mitättömäksi tuomittuja kumarretaan syvään.

Tiia Orpana
Kirjoittaja on pian teologian maisteri sekä karjalainen, kalliolainen, maailmankansalainen ja aina vähän koti-ikäväinen

 

 

 

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Sunnuntai 16.6.2019
Pyhän Kolminaisuuden päivä
Psalmi: Ps. 95:1-2, 6-7
1. lukukappale: Jes. 6:1-8 (9-10)
2. lukukappale: Room. 11:33-36
Evankeliumi: Joh. 3:1-15

 

Ps. 95: 1-2, 6-7

Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto,
hän on meidän turvakalliomme.
  Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää,
  virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
  Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat,
  joita hänen kätensä kaitsee.

Jes. 6: 1-8 (9-10)

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

He huusivat toinen toiselleen:
– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!
Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun!
Minulla on saastaiset huulet,
ja saastaiset huulet on kansalla,
jonka keskellä elän,
ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan,
Herran Sebaotin.

Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:

– Katso, tämä on koskenut huuliasi,
sinun syyllisyytesi on poissa
ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän?
Kuka lähtee sananviejäksi?

Niin minä vastasin: – Tässä olen, lähetä minut!

(Hän sanoi: – Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
Paaduta tämän kansan sydän,
sulje sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se silmillään näkisi,
ei korvillaan kuulisi
eikä sydämellään ymmärtäisi –
ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.)

Room. 11: 33-36

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus,
kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset,
kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin,
mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki.
Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.

Joh. 3: 1-15

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”

Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.

Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko