Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 23.6.

20.6.19

Mikä aarre säilyttää arvonsa?


Katoavat ja katoamattomat aarteet

Aarteen arvo ajan kuluessa ei vähenny vaan pikemminkin kasvaa. Taideteoksenkin arvo voi löytyä vasta tekijän kuoleman jälkeen. Nykyisin on kuitenkin aika vähän asioita, joista voimme käyttää sanaa ”aarre”. Kaikki tekniset laitteet vanhentuvat niin nopeasti, että muutaman vuoden kuluttua niillä ei ole enää mitään arvoa. Inflaatio syö rahan arvoa eikä rahakaan sen jälkeen ole aarre. Ihminen ei kuitenkaan voi viedä tästä maailmasta mitään mukanaan. Kaikki jää tänne. Onko meillä siis mitään, mistä voisimme käyttää sanaa aarre?

Joskus sanotaan, että suurin arvo on teoilla, joita teemme toisille. Juuri niitä ihmisiä muistetaan kuoleman jälkeenkin, joiden uskotaan tehneen elämällään hyvää. Eläessämme suurimpia aarteita ovat läheiset ja lapset, heissä ja heidän kokemuksissaan me elämme kuolemamme jälkeenkin.

Ei kuitenkaan ole niin, että vain läheisillä olisi arvo, jokaisella ihmisellä on. Toisen ihmisen hädän ymmärtäminen ja hänen auttamisensa ovat aarteita, jotka eivät häviä. On suurin ilo, kun lähimmäisemme saa apua ja jaksaa sen voimin elämässä eteenpäin. Auttaessamme muita muutamme maailmaa paremmaksi ja keräämme samalla kestäviä aarteita.

Myös usko Jumalaan on aarre. Tiemme tässä maailmassa päättyessä meitä odottaa uskon kautta ikuisuus Jumalan valtakunnassa. Tässä tulevat esiin ihmisen tämän elämän valinnat. Näin kertoo sunnuntain evankeliumi köyhästä Lasaruksesta, joka pääsi Abrahamin syliin tuonelassa. Tässä maailmassa rikkaana elänyt mies joutui kärsimään, kun oli saanut jo eläessään hyvän osan.

Elämässä olennaisia ovat lopulta arvot; se, mikä on pysyvää.

Kaido Soom
Kirjoittaja on Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja Viron ev.lut. kirkon pappi

 

Hartaus sunnuntaille 23.6.

Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

 

Sunnuntai 23.6.2019
2. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 49:6-10, 16-21
1. lukukappale: Saarn. 5:9-14 tai Dan. 5:1-9, 13-17, 25-30
2. lukukappale: 1. Joh. 4:16-21
Evankeliumi: Luuk. 16:19-31

 

Ps. 49: 6-10, 16-21
Miksi pelkäisin pahana päivänä,
kun petturien kavaluus saartaa minut?
  He luottavat rikkauteensa,
  kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa,
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
  Elämän lunnaat ovat liian kalliit,
  ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti,
ei hän vältä hautaa.
  Mutta Jumala lunastaa minut,
  hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu,
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
  Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,
  hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,
  eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.

 

Saarn. 5: 9-14
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,
eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta.
Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen,
paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
Uurastavan uni on makea,
söipä hän vähän tai paljon,
mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.

 

1. Joh. 4: 16-21

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.

 

Luuk. 16: 19-31

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’

Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko