Laura Tapio ottaa hoitohaudoille istutettavia kukkia esiin niitä hallalta suojanneen harson alta.

Haudat saivat kesäkukat joko seurakunnan tai omaisten toimesta

16.6.19

Oulujoen hautausmaalla istutettiin kesäkuun toisella viikolla satoja kukkia. Toimittaja vietti hautausmaalla tunnin jututtaen ihmisiä. Puhetta riitti paljon muustakin kuin kukista.


Teksti ja kuvat: Elsi Salovaara

Kesäkuun puoliväli on kukkien istutuksen sesonkiaikaa – niin myös hautausmailla. Sille, miksi eri haudoilla on erilaiset kukat, on syynsä.

– Samettiruusu pärjää paahteisilla paikoilla, ja varjoisemmille paikoille voi laittaa tummempia kukkia, joiden lehdet palaisivat helposti jatkuvassa auringossa, aluevastaavana työskentelevä Laura Tapio kertoo.

Viiden vuoden kesätyökokemuksella hän tietää, että oikean kukkalajin löytäminen oikealle paikalle vaatii kokeilua, sillä lopputuloksen näkee vasta kauden jälkeen.

Arja ja Erkki Heinonen istuttivat ruusuja poikansa haudalle.

Pojan haudalla herkistyy joka kerta

Kaikki hautausmaiden haudat eivät ole hoitohautoja, vaan suurta osaa haudoista pitävät kunnossa vainajien omaiset ja ystävät.

Näin tekevät myös Erkki ja Arja Heinonen, jotka ovat istuttamassa kukkia poikansa haudalle.

– Aina kun pojan hautaa laittaa, tulee haikea olo, Arja Heinonen toteaa muistellessaan äkilliseen sydänpysähdykseen menehtynyttä poikaansa.

Hautausmaalla tulee käytyä usein, sillä pariskunta asuu vain kilometrin päässä, metsän takana.

– Täällä on mukavaa käydä pitkin talvea. Meillä on tässä perhepaikka, vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2055 saakka.

Toissa päivänä haetut ruusut on pidetty kotona odottamassa, sillä edellisenä yönä tiedettiin olevan hallan vaara. Ruusuja haudalle on istutettu useana vuonna, sillä ne viihtyvät varjossa ja kukkivat pitkän aikaa.

– Laitoimme tähän kahta väriä sekaisin, olisikohan tässä valkoisen lisäksi pinkkiä. Sen näkee sitten, he tuumaavat.

Poikansa haudan lisäksi Heinoset huolehtivat useammasta muustakin haudasta.

– Miehellä koko äidin puolen suku ja vanhemmat on haudattu Oulujoelle, minulla on sukua Intiössä, Arja Heinonen kertoo.

Erkki Heinonen on kotoisin jokirannasta ja kulkenut Oulujoen hautausmaalla omien sanojensa mukaan poikasesta asti.

– Aiemmin, kun meillä vielä oli koira, kävin täällä päivittäin. Koirakin oli niin viisas, se oppi heti ensimmäisenä tulemaan aina tähän pojan haudalle.

Rivistöjen välistä löytyy juttuseuraa

Hautausmaalla käveleskelystä nauttii myös Kirkkokankaalla asuva Jyrki Jaara. Hänellä lepää monta tuttua alueella.

Jaara on pysähtynyt sattumalta juttusille Heinosten kanssa. Kovin kauaa ei tarvitse porista, kun yhteisiä tuttujakin löytyy.

– Tuon Alpon kanssakin oltiin aikoinaan samassa työpaikassa, Jaara kertoo viittoen kohti läheistä hautaa.

Hänet myös Heinoset tuntevat.

Vuosikymmenten varrella myös osasta seurakunnan työntekijöistä on tullut tuttuja. Heinoset nimeävät heti yhdeksi sellaiseksi jo edesmenneen suntion Isolan Martin.

– Hän kätteli aina kaikki kirkkoon tulijat, ja kaupungillakin Martti kulki kaikkia tervehtien. Siinä oli kyllä hieno mies, Erkki Heinonen muistelee.

Naimisiin Heinoset menivät vuonna 1970. Vihkipappina oli Paavo Moilanen, josta myöhemmin tuli Oulujoen seurakunnan kirkkoherra.

– Kirkkoherra rouvineen kävi meillä myös minun 60-vuotissynttäreilläni – päivää myöhässä tosin, Erkki Heinonen muistelee hymyssä suin.

Kotiseurakunnan ja lähialueen tapahtumat kiinnostavat Jaaraa ja Heinosia.

– Tänäkin aamuna katsoin heti Rauhan Tervehdyksestä, mitä konsertteja tai muuta seurakunnissa on tarjolla, Arja Heinonen kertoo.

Heinoset kertovat aikovansa tutustua myös elokuussa Hiukkavaarassa toiminnan aloittavaan seurakunnan uuteen toimitilaan Hiuskaan.

– Se tulee meitä lähemmäksi kuin Myllyojan seurakuntatalo, sillä kotoa ei ole sinne kuin vajaa kilometri matkaa, he iloitsevat.

Riitta Marttila ja Juhana Kurttila kävivät kastelemassa kukat usealla haudalla.

Hautausmaan rauha vetää puoleensa

Riitta Marttila on kastelemassa hautausmaalla kukkia lapsenlapsena Juhana Kurttilan kanssa jo toista kertaa viikon aikana.

Kastelukannua he kiikuttavat nopsaan hautojen ja vesipisteen välillä. Hyttysjoukko pörrää innokkaasti ympärillä.

– Käyn vanhempieni, naapurini, ystävän pojan, siskontytön isovanhempien ja muiden sukulaisten haudoilla, Marttila luettelee.

Vuosien varrella Riitta Marttila on huomannut, että haudoille on hankalaa löytää hyvin pärjääviä kukkia. Isot kuuset imevät voiman maaperästä.

Hautoja hoidetaan porukalla, kukin vuorollaan. Se ei hänen mielestään ole rasite.

– Iän myötä tuntuu, että täällä hautausmaalla viihtyy enemmän ja enemmän. Täällä on niin rauhallista.

Kerro omat kokemuksesi hautausmailta tai hautojen hoidosta

 

Muita hautausmaita käsitteleviä juttuja:

Saako haudalle muutakin kuin ruusubegoniaa?

Käynti hautausmaalla voi olla ikimuistoinen kokemus

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulujoen seurakunta Seurakunnat