Vs. pastori Ville Vakkuri avasi jumalanpalvelusta Lauri Meskukselle, Sinikka Tönningille ja Tuija Koskiselle.

Saako jumalanpalvelus huulen pyöreäksi? Karjasillan seurakunta kouluttaa ymmärtämään tätä ikiaikaista toimitusta

7.6.19

Seuraava jumalanpalveluskoulutus käynnistyy 19. kesäkuuta.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

– Menin pitkän tauon jälkeen jumalanpalvelukseen. Kaava oli vieras ja sain huuli pyöreänä seurata, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Näin kuvailee tuntojaan oululainen Sinikka Tönning, joka kävi aiemmin aktiivisesti kirkossa. Tauon jälkeen toimituksen kulku tuntui vieraalta eikä kirkon penkissä istunut tiennyt, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä.

Tönning päätti osallistua Karjasillan seurakunnan jumalanpalveluskoulutukseen. Jo ensimmäisellä kerralla selvisi, että jumalanpalveluksen kaava löytyy virsikirjan takaosasta.

– Sen jälkeen messuun osallistuminen on ollut helpompaa.

 

Perinteikäs toimitus kaipaa avaamista

Toukokuun puolivälissä päättynyt jumalanpalveluskoulutus uusitaan jälleen kesäkuussa. Kolmeosaisessa koulutuksessa käydään läpi rukousta, Raamatun sanan merkitystä ja ehtoollista. Vetäjä, Karjasillan seurakunnan vs. pastori Ville Vakkuri toteaa kokonaisuudelle olevan kysyntää.

– Vaikka jumalanpalvelusta aika ajoin uudistetaan, sen rakenne ja sanasto ovat vuosisatoja vanhoja. Niinpä se ei välttämättä kohtaa nykyihmistä parhaalla mahdollisella tavalla.

– Toimitusta voi olla vaikea ymmärtää, ellei sen sisään ole kasvanut.

 

Muotoseikat mietityttävät eniten

Jumalanpalveluksen haasteista nykyihmiselle kertoo sekin, kuinka paljon osallistujilla on kysymyksiä pelkästään jo toimitukseen liittyvistä muotoseikoista.

Koulutuksessa mukana ollut Tuija Koskinen kertoo käyneensä aikaisemmin kirkossa lähinnä perhejuhlissa. Jumalanpalvelukset ovat vetäneet puoleensa viimeisen puolen vuoden ajan. Aluksi on mietityttänyt eniten se, kuinka toimia eri tilanteissa.

– Jumalanpalveluksessa vastataan papin osuuteen usein laululla. Kun on tullut seurakunnan vuoro vastata, en ole oikein tiennyt, miten se tehdään.

Vakkuri tunnustaa, että messu ja sen kaikki merkitykset aukenivat hänellekin kunnolla vasta teologisessa tiedekunnassa. Silti hän näkee, että jumalanpalvelusperinteestä kannattaa pitää kiinni.

– Joidenkin asioiden säilyminen ennallaan on arvokasta tässä muuttuvassa yhteiskunnassa. Se on omalla tavallaan vastavirtaa jatkuvalle muutokselle.

 

Ripaus rentoutta tuntuu hyvältä

Tuija Koskinen ja Sinikka Tönning suhtautuvat jumalanpalvelukseen uteliaasti. He eivät osaa sanoa, uudistaisivatko siitä jotakin. Keveys ei kuitenkaan haittaisi.

– Olen käynyt myös vapaaseurakunnan tilaisuuksissa ja siellä musiikki on iloisempaa kuin luterilaisessa kirkossa.

– Toisaalta rentoutta löytyy myös täältä, esimerkiksi tämän koulutuksen päätteeksi pidettävä viikkomessu on tavallista jumalanpalvelusta vapaampi, Koskinen miettii.

Ville Vakkuri toteaa nykyisen jumalanpalveluskäsikirjan olevan melko tuore, vuodelta 2000. Hän näkee, että kaavan muuttamista oleellisempaa on saada seurakuntalaiset mukaan jumalanpalveluksen rakentamiseen.

– Kun messua on ollut itse rakentamassa, se tuntuu todennäköisemmin omalta.

Seuraava jumalanpalveluskoulutus käynnistyy 19. 6. kello 18 Karjasillan kirkossa.

Lue lisää aiheesta:

Karjasillan seurakunta Kirkko ja usko