Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 21.7.

19.7.19

On puhuttelevaa, että Jeesus kutsui ensimmäisiksi seuraajikseen työläisiä.


Työmiehen seurassa

Yksi itselleni tärkeimmistä gospel-lauluista on Jouko Mäki-Lohiluoman ”Työmiehen siunaus”.

Laulun kertoja pohtii arkun äärellä erään työmiehen elämää ja uskoa: ”kaksi jäntevää käsivartta/ ovat täyttäneet tehtävänsä/ nyt on ristissä karheat kourat/ känsän vieressä niissä on känsä// en tiedä mihin hän uskoi/ en tiedä tiesikö tiestä/ sinä armahdit syntistä naistakin/ armahda nyt työmiestä”.

On puhuttelevaa, että Jeesus kutsui ensimmäisiksi seuraajikseen työläisiä, kuten kalastaja Simon Pietarin kavereineen. Pietari ei ollut mikään uskonnon asiantuntija. Kuitenkin Jeesus antoi hänelle valtavan valtuutuksen: olla hänen seuraajansa ja ihmisten kalastaja.

Mietin, miksi Pietarin oli jätettävä kaikki Jeesuksen seuraamisen takia. Lakkasiko hän esimerkiksi olemasta työläinen? Haluan uskoa, ettei kaiken jättäminen vaadi yksiselitteisesti maallisten tehtävien ja siteiden hylkäämistä. Entä jos kyse on elämän perimmäisen turvan ja merkityksen tunnustamisesta? Kenelle työni ja tehtäväni viime kädessä kuuluu? Kuka olen, jos työni ja tehtäväni otetaan minulta pois?

Haluan uskoa, että työmiehen maanläheinen ja ulospäin jopa tuntemattomalta vaikuttava usko riittää. Karheiden kourien työmiehilläkin on oikeus kutsua itseään Jeesuksen seuraajiksi. Ihmisten kalastamisen tärkeydestä huolimatta muilla ihmisillä ei ole asiaa yhden ihmisen ja Jumalan perimmäiseen suhteeseen. Elämä laittaa itse kunkin joskus takapenkkiin uskonasioiden kanssa.

Mäki-Lohiluoma sanoittaa asiaa laulussaan näin: ”Herra armahda tyhmiä meitä/ ja opasta karheaa kättä/ oomme istuneet viimeiseen penkkiin/ ja lähdemme ymmärtämättä”.

Ehkä ihmisten kalastaminen on sitäkin, että suostuu toisen kanssa viimeiseen penkkiin ja ymmärtämättömyyden tilaan.

Tiia Orpana
Kirjoittaja on pian teologian maisteri sekä karjalainen, kalliolainen, maailmankansalainen ja aina vähän koti-ikäväinen

 

Sunnuntai 21.7.2019
Apostolien päivä
Psalmi: Ps. 145:3-7
1. lukukappale: 1. Moos. 12:1-4
2. lukukappale: Room. 1:1-7 tai 1. Tim. 1:12-17
Evankeliumi: Luuk. 5:1-11

Ps. 145: 3-7
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!
  Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
  isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi,
loistosi ja kunniasi.
  Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
  Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
  kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi.
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.

1. Moos. 12: 1-4
Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.

Room. 1: 1-7
Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.

TAI
1. Tim. 1: 12-17
Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.

Luuk. 5: 1-11
Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko