Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 4.8.

25.7.19

Kirkastussunnuntaina apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”


Kirkastettu Kristus

Kirkossa on usein kiistelty siitä, kumpi on tärkeämpi, Raamatun sana vai uskonnollinen kokemus. Joskus on kirkon historiassa pidetty uskonnollisia kokemuksia tärkeämpänä, joskus on eniten arvostettu traditiota, joskus taas Raamatun sanaa.

Kirkastussunnuntai osoittaa, että myös kokemuksella on arvonsa. Jeesuksen kaikkein läheisimmät opetuslapset kokivat, miten Jeesus oli kirkastunut. He kuulivat äänen taivaasta:

”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”.

Kyseessä oli joku hyvin erityinen kokemus. Sitä varmasti opetuslapset tarvitsivatkin seuratessaan Jeesusta. Oli aika vaikea jättää kaikki olennainen ja rakas elämässä ja lähteä seuraamaan Jeesusta. Siinä tarvittiin myös kokemusta, joka olisi ratkaisua tukemassa.
Uskonnolliset kokemukset eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan Jeesuksen aikaan ja opetuslapsiin. Jumala puhuttelee meitä nykymaailmassakin erilaisten uskonnollisten kokemusten kautta. Meilläkin on elämäntiellä omat kokemuksemme, joissa koemme, että Jumala on pyhä, kirkas ja kaikkivaltias.

Aika usein nämä kokemukset liittyvät elämäntiellä oleviin vaikeuksiin ja hankaluksiin. Kaikkein suurimmassa hädässä ihminen tarvitsee Jumalaa. Sairaudet, ongelmat ja ahdinko ovat tilanteita, jolloin me usein käännymme Jumalan puoleen, kun muualta ei näytä tulevan apua. Jumala kuulee rukoukset ja auttaa. Se on mahtava kokemus, joka antaa voimaa. Jumalan antamat vastaukset auttavat ihmistä elämässä eteenpäin.

Niin mekin voimme kokea elämässä Jumalan läsnäoloa ja seurata häntä. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta Jumala on meitä kuitenkin yhä kutsumassa ja tukemassa. Aina saamme palata Jumalan luo.

Kaido Soom
Kirjoittaja on Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja Viron ev.lut. kirkon pappi

 

Psalmi: Ps. 97:1-2, 5-6, 10-11
1. lukukappale: 2. Moos. 3:1-6
2. lukukappale: 2. Piet. 1:16-18
Evankeliumi: Matt. 17:1-8

Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11
Herra on kuningas! Riemuitkoon maa,
iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä,
hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä,
maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan,
kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille,
ilo niille, joiden sydän on puhdas.

2. Moos. 3: 1-6
Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

2. Piet. 1: 16-18
Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Matt. 17: 1-8
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.

Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”

Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko