Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 11.8.

9.8.19

Mitä enemmän olemme yhteydessä eri tavoin ajattelevien tai uskovien kanssa, sitä paremmin näemme heidät kokonaisina ihmisinä, ja viholliskuvien rakentaminen jää ehkä vähemmälle, pohtii Kaisa-Maria Pihlava.


Totuus ja harha

Tämän sunnuntain teksteissä näkyy heijastus siitä, miten varhaiset kristityt erottivat toisiaan ”totuuden hengen” ja ”eksytyksen hengen” perusteella. Kristinuskon syntyaikoina useat eri Jeesus-liikkeen ryhmittymät olivat liikkeellä ja halusivat painottaa, että juuri heidän tavallaan uskovat olivat oikeita uskovia. Muut tekivät ”huonoa hedelmää” ja olivat ”vääryydentekijöitä”.

Tämän päivän kristillisellä kentällä tilanne näyttää yllättävän samanlaiselta. Jos muilta kysytään, yksi on liian karismaattinen, toinen liian dogmaattinen, kolmatta pidetään pilkallisesti tapakristittynä, neljännellä ei ole edes kristityn tapoja. Muun muassa näin määrittelemme sitä, millaisia kristittyjä toiset ovat, ja samalla sivallamme toisiimme syviä haavoja.

Sosiaalipsykologisesti tätä ilmiötä voi tarkastella sosiaalisen identiteetin kautta. Kun tiedostamme, mihin ryhmään kuulumme esimerkiksi uskomustemme perusteella, alamme vetää tahtomattammekin yhä tiukempaa rajaa muihin rinnakkaisiin ryhmiin. Ihminen on näin virittynyt, koska aikoinaan selviytymisen kannalta on ollut olennaista erottaa oma ryhmä muista. Uskonnollisella kentällä tämä määrittely ja siitä seuraava leimaaminen voi kuitenkin olla henkisesti ja hengellisesti tuhoava voima.

Jos jotain toivoisin, niin sitä, että kuuntelisimme toisiamme. Mitä enemmän olemme yhteydessä eri tavoin ajattelevien tai uskovien kanssa, sitä paremmin näemme heidät kokonaisina ihmisinä, ja viholliskuvien rakentaminen jää ehkä vähemmälle. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä eikä tulla saman mielisiksi. Toisten avoimella kuuntelemisella ja kunnioittamisella pääsisimme jo pitkälle.

Kaisa-Maria Pihlava
Kirjoittaja on psykologi ja teologi

Sunnuntai 11.8.2019
9. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 92:5-10, 13-16
1. lukukappale: 5. Moos. 13:1-5 tai Job 28:7-15, 23-28
2. lukukappale: 1. Joh. 4:1-6
Evankeliumi: Matt. 7:15-23

 

Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.

 

Ps. 92: 5-10, 13-16
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
  kuinka syvät sinun ajatuksesi!

Tyhmä ei sitä käsitä,
mieletön ei sitä ymmärrä.
  Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,
  vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,
  he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.

Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat,
  sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
  kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.

Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
  Heidät on istutettu Herran temppeliin,
  he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.

Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
  Herra on minun turvakallioni,
  hän ei tee vääryyttä.

 

5. Moos. 13: 1-5

Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.

Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.”

 

TAI

Job 28: 7-15, 23-28

On tie, jota ei korppikotka näe
eikä haarahaukan silmä erota.
Sitä eivät astele vuorten pedot
eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.
Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon
ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,
hän louhii tunneleita kallioon,
ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

Virtojen lähteetkin ihminen patoaa,
tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
Mutta viisaus – missä se on?
Missä asuu ymmärrys?
Ihminen ei löydä tietä sen luokse,
tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
Syvyydet sanovat: ”Ei viisaus ole täällä”,
ja meri sanoo: ”Ei liioin täällä minun luonani.”
Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa,
hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.
Hän yksin tietää, missä se asuu.
Hän näkee maan ääriin saakka,
hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.
Kun hän antoi tuulelle voiman,
kun hän osoitti vesille rajat,
kun hän sääti määräajat sateelle
ja avasi ukkosen jylinälle tien,
silloin hän näki viisauden, punnitsi sen,
otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

Ihmiselle hän sanoi:
”Viisautta on Herran pelko,
ymmärrystä se, että karttaa pahaa.”

1. Joh. 4: 1-6

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.

Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

 

Matt. 7: 15-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’

Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko