Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 25.8.

23.8.19

Elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan.


Elämäsi tilaisuus

Kun kauan sitten olin rippikoulussa, puhuttiin etsikkoajasta. Nyt se sana kuulostaa vieraalta kieleltä, kuka sitä enää osaa ja ymmärtää? Mutta jos sanottaisiin ”elämäsi tilaisuus”, ”ainoa mahdollisuus”, ”nyt tai ei koskaan”, sen ymmärtäisi nykyrippikoululainenkin.

Etsikkoaika on ”ajanjakso, jolloin Jumala kutsuu ihmistä”, selittää Suomen kielen perussanakirja.

Siis on kyse valinnasta. Mutta mitä se tarkoittaa, oikeasti? Siis se, että Jumala kutsuu ihmistä.

Teologisia viisauksia tuntematta voisin kuvitella, että kyse on valinnoista – oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä. Tahdon varassa tehdyistä päätöksistä. Ja aina nyt. Sehän on ainoa aika, joka meillä oikeasti on ja jossa valinnat tehdään. Ei enää, ei vielä vaan nyt.
Jos kerran uskon, että Jumala on hyvä, uskon hänen kutsuvan ihmistä, myös minua, hyvän puolelle. Tekemään valintoja, jotka ovat oikeita ja saavat aikaan hyvää – hyvää toisille ihmisille, luomakunnalle ja minulle itselleni. Loppupeleissähän kyse on samasta asiasta: kohtele muita niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan.

Hyvä saa aikaan hyvää, paha pahaa. Molemmat ovat tarttuvaa lajia.

Kumman valitsen? Siis aina silloin, kun valinta on mahdollinen ja lähes aina on. Miksihän valitettavan usein valitsen väärin, sen vaihtoehdon, joka aiheuttaa hyvän sijasta pahaa?

Mikä saisi minut valitsemaan moitteen sijasta kiitoksen, pahan puhumisen (ja kirjoittamisen!) sijasta kehumisen ja rohkaisemisen, loukkaantumisen sijasta anteeksiannon, katkeruuden sijasta rakkauden?

Voisiko koko elämä olla etsikkoaikaa, sitä Jumalan kutsua hänen tahtonsa mukaiseen elämään?

Pia Perkiö
Kirjoittaja on kirjailija

 

Sunnuntaille 25.8.2019
11. sunnuntai helluntaista

Psalmi: Ps. 81:9-17
1. lukukappale: Jer. 18:1-10
2. lukukappale: Ilm. 3:1-6
Evankeliumi: Luuk. 19:41-48

Ps. 81: 9-17

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Israel!
  Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
  vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni,
  Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
  kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa,
  joutuvat matelemaan hänen edessään,
  ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

Jer. 18: 1-10
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”

Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.

Silloin minulle tuli tämä Herran sana: ”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”

Ilm. 3: 1-6
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.

Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Luuk. 19: 41-48
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”

Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”

Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko