Mirja Järvitalolle ja Sari Ylitalolle rukoileminen on osa arkipäivää.

Rukousvastaus oli järisyttävä

29.8.19

Jumala kuulee ja yllättää, ajattelevat tyrnäväläiset Mirja Järvitalo ja Sari Ylitalo


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Sydänoireet eivät tahtoneet jättää Mirja Järvitaloa rauhaan.

Tutkimuksissa häneltä oli löydetty nestettä keuhkoista, kaksinkertaiseksi paisunut sydänlihas ja taivaita tavoitelleet verenpainelukemat.

Hoidosta huolimatta sydän tuntui levottomalta. Unta turhaan odottaessaan Järvitalo risti kätensä ja pyysi apua. Sitä seurasi kokemus, jota hän kuvailee järisyttäväksi.

– Tunsin, kuinka kaksi kättä työntyi rintaani ja aivan kuin pyöritteli sydäntä. Sen jälkeen kädet asettivat sydämen takaisin.

Vointi tuntui kohentuvan. Seuraavalla lääkärikäynnillä keuhkoissa ei enää ollut vettä ja sydän näytti normaalikokoiselta.

– Koen paranemiseni olleen Jumalan vastaus rukouksiini, Järvitalo sanoo.

 

Rukous livahtaa matkalla töihin

Tyrnäväläisille Mirja Järvitalolle ja Sari Ylitalolle rukoileminen on ”kuin aamupuuron syönti”, yhtä tavallinen osa päivää.

Kun Järvitalo rukoilee säännöllisesti aamuisin pöydän ääressä ja iltaisin sängyn reunalla, Ylitalo kääntyy Jumalan puoleen liikkeessä ollessaan.

– Minulle erityinen hiljentymishetki ei sovi. Aamuisin on hoppu töihin ja iltaisin nukahdan ennen rukousta. Sen sijaan vaikkapa työpaikalle kävellessä tai pyöräillessä on hyvä hetki rukoilla.

Ylitalo kokee olevansa kinesteettinen ihminen, joka oppii ja keskittyy liikkeessä ja koskettamalla. Rukoukseen keskittymisessä apuna on puusta valmistettu käsiristi.

Ylitalo ja Järvitalo kohdistavat pieniä huokauksia Jumalalle pitkin päivää. Ne syntyvät juuri sillä hetkellä mielessä olevista ajatuksista ja eteen tulevista tilanteista.

 

Ihan tavallista juttelua Jumalalle

Rukousperinne on siirtynyt molemmille tyrnäväläisille äidin ja mummon kautta. Kumpikin on oppinut lapsena Rakas Jeesus siunaa meitä -rukouksen.

Sari Ylitalon äiti käytti Minä lapsi pienoinen -iltarukousta, Mirja puolestaan kuuli mummoltaan usein Levolle laske Luojani.

Tänä päivänä Isä meidän on tärkeä. Kun siihen todella keskittyy, sanoissa on rukoilijaystävysten mielestä kaikki, mitä ihminen tarvitsee.

Omin sanoin rukoillessa aiheena ovat omat ja läheisten asiat, joskus maailman tapahtumat ja usein myös kiitos jostakin ilahduttavasta asiasta.

– Rukoilemiseen ei tarvita hienoja sanoja tai ulkoa opeteltuja litanioita. Se on ihan tavallista juttelua Jumalalle, Sari Ylitalo summaa.

 

Huuhkaja tuli, kun pyydettiin

Mirja Järvitalo sanoo saaneensa rukousvastauksia, mutta myös Sari Ylitalolla on kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Kun hän joutui odottamaan lääkärissä tehtyjen tutkimusten tuloksia parisen viikkoa, hän rukoili rauhaa saadakseen nukutuksi. Nukuttua hän myös sai.

Järvitalon mukaan vastaukset ovat näkyneet joskus konkreettisesti.

– Olin mökillä ja naapuri kertoi, että alueella on nähty huuhkajapariskunta. Seisoin illalla yksin ulkona ja pyysin Jumalalta, että näkisin huuhkajat.

Lähes siinä samassa Saria vastapäätä olleen puun oksalle lennähti lintu. Huuhkaja katsoi Saria, katsoi järvelle, katsoi taas Saria ja jälleen järvelle. Lintu lennähti matkoihinsa eikä sen koommin palannut.

Anna palautetta jutusta

Pirita Satomaan rukous voi olla leppoisaa jutustelua Jumalalle

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Tyrnävän seurakunta