Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 15.9.

12.9.19

Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen.


Rakkaus on kaiken ydin

Rakkaus on yksi tärkeimmistä kristillisistä aiheista. Koko uskonto kertoo rakkaudesta. Jumala loi ihmisen rakkaudesta ihmiseen ja antoi meille jokaiselle elämän – rakkaudesta. Rakkaudesta hän antoi myös poikansa kuolla ristillä ja sovittaa syntimme. Rakkaudesta Jumala pitää meistä huolen ja kuulee rukouksiamme.

Rakkauteen voimme vastata vain rakkaudella. Näin kuuluu kristinuskon keskeisin sääntö Jeesuksen opetuksessa: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Lähimmäisenrakkaus on kristillisen kulttuurin ydin. Auttaakseen ihmisiä on kirkko historiassa perustanut sairaaloita ja luonut nykyisen auttamisjärjestelmän. Nykyhetkelläkin tukee kirkko työttömiä, kodittomia ja pakolaisia. Ihmiset löytävät usein avun ongelmiin kirkosta. Kirkon jäsenenä pysyminen antaa mahdollisuuden kirkolle jatkaa tätä työtä.

Lähimmäisenrakkaus ei ole kuitenkaan pelkästään kirkollisen organisaation tehtävä, vaan se on jokaisen ihmisen työtä. Usein väitämme, että rakastamme lähimmäistä, mutta kuitenkin todellisuudessa autamme vain niitä, jotka ovat meidän sukuamme, meidän kollegojamme tai meidän naapureitamme. Unohdamme helposti ne, keitä emme tunne. Hekin tarvitsevat rakkautta ja tukea.

Jeesus eli maailmassamme auttaakseen ihmistä. Hän ei kysynyt autettavan uskonnollisuudesta eikä kansallisuudesta. Kaikki saivat samalla tavalla apua. Joskus häntä myös syytettiin yhteiskunnassa asetettujen rajojen ylittämisestä. Juuri he, joita muut eivät auttaneet, saivat häneltä apua. Näin meidänkin tehtävämme on auttaa jokaista, myös niitä, jotka meidän mielestämme ovat itse syyllisiä ongelmiinsa. Täyttääksemme rakkauden kaksoiskäskyn on meidän huomioitava ihmiset, joiden elämässä on vaikeuksia. Me voimme olla heille lähimmäiseksi ja auttaa.

Kaido Soom
Kirjoittaja on Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja Viron ev.lut. kirkon pappi

 

Sunnuntai 15.9.2019
14. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 112:5-9
1. lukukappale: Miika 6:6-8
2. lukukappale: 1. Joh. 4:7-12
Evankeliumi: Luuk. 10:25-37

 

Ps. 112: 5-9
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä
vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.

 

Miika 6: 6-8
– Mitä minun pitäisi tuoda,
kun astun Herran eteen,
kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja,
vuoden vanhoja vasikoita?
Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit
ja virtanaan tulviva uhriöljy?
Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,
oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

 

1. Joh. 4: 7-12
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.

 

Luuk. 10: 25-37
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”

Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko