Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 8.9.

6.9.19

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.


Hyvin Jeesus meidät tunsi

Yksi omituisimpia kohtia Raamatussa on Markuksen evankeliumin seitsemännessä luvussa. Siellä Jeesuksen luo tuodaan kuuro ja puhekyvytön mies, jonka Jeesus sitten parantaa. Tämähän ei sinänsä ollut Jeesukselle poikkeuksellista, tätä Jeesus evankeliumeissa tekee ja nämä parannushommat, ihmeitä tai ei, me yleensä ymmärrämme paremmin kuin Jeesuksen puheita. Nyt se kuuron parantaminen on kuitenkin suoraan sanottuna ihan kummallisesti kerrottu:

”Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ’Effata.’ Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.”

Moderni raamatuntutkija selittää sanaa ”effata” arameankielisellä, avautumista tarjoavalla verbillä, muttei se tästä yhtään ymmärrettävämpää tee. Rohkenen arvella, ettei evankelista Markuskaan ole tapahtunutta ihan käsittänyt, kun sen hänelle joku kertoi. Pikemminkin kuulostaa sitä, kuin Markus olisi vähän pannut omiaan, lisännyt näitä taikurieleitä ja koittanut tehdä tapahtuneesta jotenkin uskottavampaa. Ei onnistunut kovin hyvin. Sitä paitsi, jos Jeesus kerran vei miehen erilleen, miksi evankelista edes kuvittelee tietävänsä, mitä siellä on kahden kesken tapahtunut ja sanottu?

Ehkä selitys lopulta löytyy tekstin jatkosta: ”Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa.” Näinhän me teemme, nimenomaan silloin, kun emme tiedä, mistä puhumme. Huomaamme eleet ja heilumisen, keksimme sanat, vaikkemme olisi niitä todellisuudessa kuulleet. Ja niitä levitämme. Hyvin hän meidät tunsi.

Samuli Suonpää
Kirjoittaja on toimittaja ja uskontojen ystävä

Sunnuntai 8.9.2019
13. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 30:3-6, 12-13 tai Ps. 146:5-10
1. lukukappale: 2. Moos. 4:10-12
2. lukukappale: 2. Kor. 3:4-6
Evankeliumi: Mark. 7:31-37

Ps. 30: 3-6, 12-13
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
  Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
  Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,
ylistäkää hänen pyhää nimeään!
  Hänen vihansa kestää vain hetken,
  hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
  Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
  riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,
laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
  Herra, minun Jumalani,
  sinua minä ylistän nyt ja aina.

Ps. 146: 5-10
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
  Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
  ja kaiken mitä niissä on.
  Herra on iäti uskollinen.
Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
  Herra päästää vangitut kahleista,
  hän antaa sokeille näön
  ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä,
ja suojelee muukalaisia.
  Hän tukee leskiä ja orpoja,
  mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti.
Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

2. Moos. 4: 10-12
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”

2. Kor. 3: 4-6
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Mark. 7: 31-37
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko